Olen joskus leikilläni naljaillut parisuhteissa eläville tuttavilleni, miten he elävät halvemmin ja elämä muutenkin on helpompaa. Elämän helppous ei tietysti oikeasti riipu siviilisäädystä - yksineläjän ei ainakaan tarvitse riidellä kenenkään kanssa - mutta elämä on nähdäkseni oikeasti halvempaa pariskunnilla, ainakin jos heille ei ole siunaantunut lapsia. Kahdelle ihmiselle on halvempi valmistaa ruokaa kuin yhdelle (400 gramman jauhelihapaketti on pienin, mitä minun lähikaupoista saa, ja yhdelle hengelle oikeasti riittäisi puolet siitä), ja kaksi ihmistä ei tarvitse kaksinkertaisenkokoista asuntoa city-sinkkuun nähden, sillä pariskunnat yleensä nukkuvat samassa makuuhuoneessa tai jopa sängyssä, käyttävät samaa vessaa, ja keittiön riittää olla yhtä suuri kuin sinkullakin, kunhan kaksi mahtuvat jonnekin vain syömään. Yksiöiden neliöhinta on joka tapauksessa korkeampi kuin tila-asuntojen. He maksavat lomamatkoistakin vähemmän per henkilö kuin matkaileva sinkku - katkerana olin taas Stockmannin hulluilla päivillä ostamassa Krakovan matkaa, johon tuli melkein satanen ekstraa sen vuoksi, ettei minulla ole kumppania. Ihan kuin se myyjättären säälivä katse sen jälkeen, kun hän oli kysynyt matkustajien lukumäärää, ei olisi ollut tarpeeksi. Poikamiesvero saattaa olla historiaa, mutta silti ne ylimääräiset rahat viedään jotain kautta.
Innostuin tänään hieman siivoamaan paikkoja, ja kävin sitten hakemassa ennen hikoilua yhden siivousoluen itselleni. Kassajonossa huomasin, että pariskuntien ja perheiden elämä ei ole ainoastaan halvempaa, mutta se on myös helpompaa. Heidän ei tarvitse jonottaa yhtä paljon kuin sinkun. Toinen voi mennä valmiiksi jonoon pitämään paikkaa sillä välin, kun toinen keräilee vielä viimeisiä ostoksia. Jos jotain on unohtunut, ei paikkaa tarvitse luovuttaa, vaan toinen voi juosta hakemaan unohdetut tavarat ja palata siinä vaiheessa, kun jono on seissyt hetken, sinkkumies on turhautunut odotellessaan että pääsisi maksamaan kaikki ostoksensa, eli yhden pullollisen tsekkiläistä olutta, ja pariskunnan toinen osapuoli on päässyt sanomaan kassalle että "se tuo vielä margariinin".
Voi tätä suomalaisen yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta.