Ellipsiradalla

Se siitä lomasta. Koska tiedän, että kesäkuu tulee olemaan kaikkiaan kiireinen töissä siksi, että toiset jäävät juhannuksena kesälomille, ei motivaatio töihinpalaamiseen ole varsinaisesti korkea. Taitavat ylityösaldorajat paukkua taas, vaikka olen niitä koittanut purkaa. Asiaa ei auta yhtään se, että olen joutunut säästämään kesäkuukausille juttuja, joita ei ole ehtinyt aiemmin tehdä eikä niille syksyllä välttämättä ole enää aikaa, ja nekin pitäisi siis tehdä. Heikolta vaikuttaa.

Yritin vähän muistella, millaista elämä oli vuosi sitten. Töissä ainakin oli sikäli helpompaa, että olin porukkamme vähiten kokenut, ja minulta odotettiin vähiten. Nyt minun harteillani on paljon enemmän painolastia, ja minun odotetaan toisinaan olevan se, jolla on harkittu mielipide johonkin asiaan, tai että minä olen se, joka tiedän miten joku tehdään. Eihän meillä tietysti paljon muita olekaan, koska porukan koko on kutistunut.

Muuten ei ole elämä tainnutkaan muuttua. Samassa asunnossa asun edelleen, ja edelleen tämä asunto on poikamieskunnossa. Tavallisen säästötilin sijasta nakkaan ylimääräiset rahat ASP-tilille. Pitäisiköhän tässä alkaa pelkäämään, että elämä on jotenkin urautunut? Tässä on enää kaksi vuotta aikaa kolmeenkymppiin, ja sitä ennen pitäisi kai saavuttaa jotain erityistä ja sen lisäksi vielä perustaa perhe. Pitäisi ensin repäistä jotenkin, ja sitten asettua - mutta kun olo on jo asettunut, eikä tässä nyt löydä oikein mitään erityistä valittamistakaan. Ainahan elämä voisi olla mukavampaakin, mutta olen juuri sen verran tyytyväinen toisaalta, etten haluaisi heittää kaikkea menemäänkään jonkin paremman toivossa. Lauantain - vai perjantain? - Helsingin Sanomissa annettiin kyllä koko joukko kaikenlaisia ohjeita unelmien tavoittelusta ja kehotettiin taivaanrannanmaalailuun ja työnvieroksuntaan. Ne ohjeet eivät vain taida olla minunlaisia varten, päätellen tietysti jo siitä hyvin ivallisesta mielialasta, jonka jutun lukeminen minussa synnytti. Jotain muuta pitäisi keksiä.