Sain luetuksi pari viikkoa sitten aloittamani Kaiho Niemisen romaanin Suomenniemeltä, joka kertoo erään Jaakko Karjalaisen tarinan kansalaissodan vahinkosankarista erakoituneeksi muurahaismunafarmariksi. Vaikka olen kaverin suosituksesta tutustunut Niemisen tuotantoon ja lämmennytkin sille, suhtauduin silti hieman epäillen tähän "neljään ja puoleen epookkiin" Jaakkuran elämästä, sillä se sijoittuu suurimmaksi osaksi Kansalaissotaan ja sitä välittömästi seuranneisiin vuosiin. 1980-luvun alussa Pohjanmaalla syntyneenä ja siellä koko nuoruuteni eläneenä minulla ei ole hirveän henkilökohtaista sidettä viime vuosisadan alkupuolen Etelä-Karjalaan, ja sen vuoksi epäilin, etten voisi kirjaankaan suhtautua kovinkaan intensiivisellä mielenkiinnolla.
Suomenniemeltä -kirjan luki kuitenkin ihan mielellään, eikä samaistuminen päähenkilöön, joka yrittää vain olla ja elää oikein, ollut kovinkaan vaikeaa. On jotenkin mielenkiintoista kuitenkin, että Kaiho Niemisen romaanit tuntuvat melkein poikkeuksetta sisältävän samanlaisia identiteettejä. Tässäkin päähenkilö suhde omaan äitiinsä, "Huor-Miinaan" on olematon, eli Karjalais-Jaakko on orpo (vrt. Äiditön mies), ja päähenkilön rakkaudenkohteet ovat selvästi vanhempia naisia (Äiditön mies, Maijun baari, jossain määrin myös Mies ja elokuu, mutta se on vähän poikkeava teos), ja nämä naiset ovat joko sairaanhoitajia (Äiditön mies) tai kaupan apulaisia (Maijun baari), Suomenniemeltä -kirjassa Ukkolan Siiri on jopa molempia. Olisi varmaan ollut hedelmällistä käsitellä Niemisen tuotantoa äidinkielen tunneilla, kun analysoimme kirjoja. Lukiossa analyyseissä tunnuttiin aina päätettävän jo etukäteen kirjailijan äitisuhde epänormaaliksi, ja haaste oli etsiä teoksesta selitykset sille, uskottavuudesta ja perustelujen vedenpitävyydestä viis veisaten.
Vastustan kyllä toisaalta sitä, että kirjailija samaistetaan aina johonkin tämän teoksissa usein esiintyvään hahmotyyppiin. Ihmisistä kirjoittava kirjailija epäilemättä antaa käytännössä aina enemmän tai vähemmän itsestään kirjan hahmoihin, mutta sen olettaminen, että teoksessa esiintyy kirjailija itse jollain salanimellä, vaikuttaa vähän samanlaiselta kiusanteolta kuin vaikka homojen oikeuksia puolustavan homottelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti