Parin mutkan kautta päädyin tänään keskiviikkona tilanteeseen, että lompakossani oli kuusi ilmaiseksi saatua lippua Finnkinon elokuvateattereihin. Koukku on siinä, että niiden käyttöaika umpeutuu ylihuomenna perjantaina. Aloin tietysti heti laatimaan suunnitelmaa, miten ehtisin käyttää ne kaikki. Hommaan tuli haastetta, sillä saattaa olla, että perjantaina onkin muuta ohjelmaa yllätysvieraan vuoksi, joka ilmoitti aikeistaan juuri tänään päivällä.
Oli tietysti ihan mielenkiintoista havahtua huomaamaan, miten vakavasti sitä ottaa täysin ilmaiset, muiden kustantamat liput. Ihan kuin käyttämättä jättäminen olisi minulle jonkinlainen kustannuserä, jota pitäisi välttää viimeiseen asti. Olin täysin valmis lähtemään useampana iltana Helsinkiin (3,36 euroa suuntaansa), kun Espoon Finnkinon tarjonta on edelleen parhaimmillaankin kehnoa - kyllähän siellä yleensä menee yksi tai hyvässä lykyssä kaksi katsomiseen kelpaavaa filmiä, tänään Wall Street ja huomenna kenties Buried. Toisaalta ehkä pitäisi ajatella seutuliikenteeseen uppoavia rahoja "leffalippuna", ikään kuin vastalahjana maailmalle, joka saattoi kouraani ilmaisliput. Jäisin silti voitolle verrattuna tilanteeseen, etten maksaisi siirtymisestä mitään, mutta leffaliput ostaisin joko normaalisti elokuvateatterilta, tai sitten käyttäisin itse ostamiani yrityslippuja (á 7,50). Tai siihen kaikista tavallisimpaan tilanteeseen, jolloin maksaisin kummastakin silmiäni räpäyttämättä.
Tämän itsestäänselvyyden tajuttuani yllätysvieras ei tunnukaan enää niin kaihertavalta yhteensattumalta.
1 kommentti:
Eikö yllätysvierasta voisi yllätysviedä yllätysleffaan?
Lähetä kommentti