Tein tänään vuoden hyvän työn, ja lahjoitin rahaa nälkäpäiväkeräykseen - pääkonttorin ala-aulaan oli tuotu keräyssanko, ja tyhjensin muutaman kilon kolikoita - kaikki 5- ja 10-senttiseni viime vuosilta, joita en kehtaa kaupassa käyttää. Toisaalta tämä itsekäs motiivini jätti vähän epämoraalisen olon. Autoin lahjoituksella luultavasti enemmän itseäni kuin ketään, jota varten keräys virallisesti järjestetään. Jos lahjoitus olisi ollut minulle vähemmän hyödyksi, tai peräti haitaksi muuten kuin omantunnon puhdistumisen kautta, niin omatuntonikin olisi varmaan puhdistunut. Pienikin hiven itsekkyyttä turmeli keräyksen tarkoituksen, vaikka maailman onnellisuus lisääntyi vaikka edes vain infinitesimaalisen pienellä osalla: SPR:n rahanlaskijat tuntevat tekevänsä töitä maailman puolesta, rahoista menee luultavasti ainakin pienen pieni osa, ellei enemmänkin, jonkun apua tarvitsevan hyväksi, ja minä pääsin painolastista eroon kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Peruutin aiemmin kesällä Helsingin Sanomien tilaukseni, mutta myönnetään nyt, että peruutin peruutukseni, ja itse asiassa päätin tilata lehden joka päivälle. Olen huomannut, että arkisin lehti tulee paljon varmemmin luetuksi, sillä lehdestä on karsittu enemmän hömpötyksiä, joita viikonloppuisin luetaan sängyssä ja asennoidutaan positiivisesti maailmaan viikonlopun kunniaksi, ja ne ovat ohuempia, siis nopeampia lukea. Tänään oli oikein pari juttua omalta alaltani. Ajattelinkin alunperin kirjoittaa toisesta artikkelista, mutta loppujen lopuksi en näekään Ilmarisen eläkejohtaja (?) Timo Aron lausunnon muodossa mitään kummallista. Asiassahan ei mitään kummallista olisi ollut muutenkaan - ilman muuta eläkkeitä joudutaan myöntämään taantuman vuoksi enemmän, kuin muuten olisi väestön ikävän ikärakenteen vuoksi jouduttu myöntämään. Mielenkiintoisempaan lehtiartikkeliin minulla ei valitettavasti ole yhtään perusteltua mielipidettä, mutta periaatteessa kannatan laskuperusteiden yhtiökohtaisuutta hoitokustannusosassa ihan vaikka vain siksi, että kilpailutekijöitä työeläkeyhtiöiden välillä on melko vähän (sijoitustoiminta ja sitten joukko asioita, joiden kytkökset varsinaiseen työeläkevakuutustoimintaan saattavat olla löyhänpuoleisia. Vähän kuin jossain pelissä ei kilpailtaisikaan taidoilla ja kyvyillä, vaan joillain pelin ulkopuolisilla tekijöillä ja tuomaripisteillä).
Panu kirjoittaa nuorten kotipirskeistä. Yritin hetken kuvitella, millaista olisi jos saisin vaikka jonkun Facebookin kautta tietää, että jollain tuntemattomalla naapurirapun tyypillä olisi pippalot kämpässään, ja päättäisin mennä vähän kuokkimaan. Ylipäätään ajatus juhlista, joissa yli 95 prosenttia väestä on ventovierasta, on vähän kiusallinen. Kai se on introvertin ja ekstrovertin ero: ekstrovertti pystyy kuokkimaan vieraissa juhlissa, introvertti ei.
Onneksi on viikonloppu. Tarkoitukseni on olla tekemättä mitään muuta kuin rentoutua. Käydä huomenna lauantaina katsastamassa yksi elokuva R&A-festivaaleilla, lukea vähän rästiin jääviä kirjoja, katsoa kotisohvalla ehkä muutama elokuva. Vähän surettaa kyllä nuo Rakkautta & Anarkiaa -juhlat - ostin vain kolmeen elokuvaan liput, ja kaksi kaverilta ylitsejäänyttä lippua. Yhteensä siis 5 elokuvaa. Ei auta, kun Cinén jälkeen iski pieni kyllästyminen, ja toisaalta Helsingissä ramppaaminen nostaa aina kynnystä etenkin, kun päivisin pitää olla töissä toisin kuin Cinén aikaan. Nightvisionsin otan sitten taas vakavammin. Tänä vuonna se vaikuttaisi tosin olevan viisipäiväinen. En minä kyllä kaipaisi kuin sen yhden yön ja ehkä pari ennakkonäytöstä edellisenä päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti