Otin runsas viikko sitten jälleen yhden kananaskeleen kohti keskiluokkaista, konservatiivista ja vähäosaisempia riistävää aikuisuutta, ja ryhdyin osakesijoittajaksi. Itse asiassa juuri väärällä hetkellä, ja koin heti tuntuvat tappiot. Vaikka ilmeisesti minun on tarkoitus hyötyä tästä harrastuksesta rahallisesti, niin minun on silti yhä vaikea ottaa sitä tosissani. Ensimmäinen periaatteeni oli pelata rahaa vain niin paljon, että arjessani ei näkyisi mitään, vaikka häviäisin kaiken. Periaate oli ehkä sikäli huono, että saatoin heti alkuhuumassa shoppailla pienen kokoelman osakkeita tunnepohjalta, mitä tuskin voi laskea vakavasti ottamiseksi. Nyttemmin olen päivittäin seuraillut salkkuni kehitystä, joka sekin tuntuu melkein enemmän tietynlaiselta Facebookin pelisovellukselta, joka ei vaadi käyttäjältä muuta kuin lähtökäskyn, ja suurin piirtein päivittäisen tilanneseurannan. Tätä kirjoittaessa +0,2 %.
Toiseksi periaatteekseni valikoitu pitkäjänteinen säästäminen. Tämäkin oikeastaan vain tukee sijoitustoiminnan lyömistä lekkeriksi. Jos pelaisi osakkeilla, pitäisi olla paljon paremmin kartalla siitä, mitä lähiaikoina tulee tapahtumaan, ja miten markkinat oikein toimivat. Nyt riitti vain arvioida jotenkin, että hinta on sopiva ja kohde vakaa, ostetaan ja annetaan vaan mennä. Katsotaan sitten parin vuoden päästä, kun ASP-säästämisen minimiaika ylittyy, josko voisi realisoida osakkeet yhteen ylimääräiseen neliöön jonkun kolkon kehyskunnan pahamaineisimman lähiön harmaimmasta betonikorttitalosta.
Kävin eilen ammattilaisen elkein Pörssisäätiön pörssi-illassa pörssitalossa, Pörsingissä. Vihollisleirin pääekonomisti oli ihan hyvä esiintyjä, ja piti siis ihan mukiinmenevän esityksen talouden näkymistä. Yritysesittelyt taas olivat jokseenkin turhia. Tarkoitan, että ajattelin esittelyjen olevan jotenkin erityisesti räätälöity juuri tätä yleisöä varten, mutta Outoteciä enimmäkseen lukuunottamatta esitykset tuntuivat lähinnä Kalevi Kaduntallaajille suunnatuilta itsekehuperformansseilta. Mielenkiintoista oli kuitenkin havaita yleisön ikäjakaumaa. Meitä keski-ikäisiä oli melko maltillinen määrä, mutta nuorta väkeä ja eläkeläisiä tuntui riittävän. Olisin kuvitellut ikäjakauman olevan käänteinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti