Luin taannoin korkeakirjallisen teoksen Taskarin parhaat 1970-1979. Antologiaan on koottu valittuja tarinoita Aku Ankan taskukirjoista 1-48. Yleisenä arviona voin sanoa heti, että suurin osa tarinoista on hyvää tasoa - harmi, että yhtä hyvää, ja sekin on hyvistä tarinoista huonoin, lukuunottamatta kaikki ovat minulle jo ennestään tuttuja niistä taskukirjoista, jotka ennemmin tai myöhemmin jäävät minulle vanhempien hyllystä. 400 sivuun on saatu jostain käsittämättömästä syystä tungettua myös Suomessa aiemmin julkaisematon Taavi Ankka -tarina Mestari työssään (Pico De' Paperis restauratore), joka ei suoraan sanottuna kovin häävi ole. Tarinan ottaminen mukaan tuntuukin lähinnä halvalta mainoskikalta, joka minusta sotii antologian ideaa vastaan, ja tottahan alkupään taskukirjoista olisi löytynyt hyviä 20-sivuisia juttuja vaikka millä mitalla.
Tarttuessani teoksiin en odottanut mitään vähempää kuin täydellistä nostalgiatrippiä. Kirja alkaa kuitenkin väärännäköisillä puhekuplilla ja sangen epäilyttävällä, lehtimyyjän lausumalla repliikillä: "Ostakaa uusi Talouspöhö!". Hetkinen - tämä ei nyt kuulosta oikealta. En muista, miten aiemmissa painoksissa dialogi on mennyt, mutta sen tiedän, ettei se mennyt näin. "Talouspöhö" nimenä kuulostaa modernien Aku Ankka -kääntäjien keksinnöltä. Vanhassa taskarinkäännöksessä se olisi ollut varmaankin "Talous-Ankka" tai jotain muuta epäomaperäistä, mutta kotoista. Tarkoitukseni ei ole kritisoida moderneja ankkakääntäjiä, jotka tekevät kieltämättä erinomaista työtä, mutta uusi käännös tuntuu sekin - sen Taavi-tarinan lisäksi - lähinnä mainoskikalta ja nuorten lukijoiden houkuttelemiselta, eikä todelliselta historiantunnilta, jonka me kolmekymppiset (saanko kutsua itseäni jo kolmekymppiseksi?) olisimme voineet lukea nautiskellen ja markka-aikoja muistellen. Markka-ajasta puheen ollen: seuraava erittäin pahasti silmiinpistävä seikka onkin puheet senteistä, ja taidettiinpa eurotkin mainita jossain. Ne ovat markkoja ja pennejä, eivätkä lapset mene sekaisin, jos muinaishistorian oppikirjojen ulkopuolellakin puhuttaisiin reilusti niistä.
Marisen enää vain yhdestä asiasta: jossain vaiheessa sitä huomaa, että jokainen sivu on värillinen, vaikka joka toisen pitäisi tietenkin olla mustavalkoinen.
Puutteistaan huolimatta Taskarin parhaat 1970-1979 on mainio paketti 6,90 euron hintaan (tosiasiassa olisi pitänyt olla jotain 10-20 markkaa, alle 3 euroa kuitenkin, kuten silloin joskus), josta riittää luettavaa joko muutamaksi illaksi sänkyyn tai yhdelle auto- tai junamatkalle. Huhtikuun 13. päivä ilmestyy sarjan toinen osa, joka käsittää vuodet 1980-1989.
4 kommenttia:
Olivatko ne todella markkoja ja pennejä? Muistelen, että vanhassa Akussa politiikka olisi ollut epäjohdonmukaista: rahayksikön nimen eksplisiittistä mainitsemista vältettiin, ja erään kerran rahayksikön nimeksi mainittiin "raha" ("viisi rahaa").
Olen varma. Tosin voi olla, että rahayksikön nimeämistä saatettiin kyllä vältellä, mutta markat tai pennit mainittiin kyllä, kun ei voitu sanoa suoraan "kymppi" tai "miljoona" tms. Käsitykseni ei kylläkään perustu ensipainoksiin, vaan 80- ja 90-luvun uusintapainoksiin ja 80-luvun lopusta alkaen ilmestyneisiin ensipainoksiin.
Sen verran on kyllä tarkennettava, että käsitykseni muodostuu osaltaan myös 80- ja 90-luvun taitteen Roope-Setä -lehtiin. Kuvittelisin kuitenkin, että niitä suomennettiin samoilla periaatteilla. Sitä en tosin tiedä, tulivatko ne tarinat samoista lähteistä (Italiasta), vai olivatko ne jostain muualta.
Aku Ankka -lehdistä en oikein tiedä, sillä niitä luin verrattain vähän.
Ilmeisesti ovat italialaista alkuperää, ainakin wikipedian mukaan. Ahkerana tenttiinlukijana selailin joka tapauksessa vanhojen Roope-Setä -taskulehtien kansikuvia, ja sieltähän se rahayksikkökin tupsahti:
http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi%2FRS1978-04
Lähetä kommentti