Torjuin seurapiirien kutsun

Arki alkoi taas. Tänään oli tarkoitus vierailla pitkästä aikaa Eläketurvakeskuksessa kirjanjulkistamistilaisuudessa (linkki kirjaan), jonne sinne virallisesti kutsuttu, mutta lomiensa vuoksi estynyt työtoverini oli minut ilmoittanut. Ei kuitenkaan innostanut matka Pasilaan sateessa, etenkin kun oli oikeita, miesten töitäkin - minun nimissä ja puhelinnumerollani varustetut kirjeet olivat selkeästi saapuneet tänään suurasiakkaille, ja toisekseen piti tärkeänä miehenä kasata osavuosikatsausta varten työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkeliiketuloksia ensimmäiseltä kvartaalilta.

Haluttomuuteeni vaikutti sekin, että olin ikään kuin päättänyt kerran vauhtiin päästyäni käydä kuntosalilla. Kuntopyöräilin puoli tuntia kirjaa lukien - aloitin Erlend Loen Doppleria - ja sitten penkkipunnertelin hetken, mutta muuta en sitten käytännössä tehnytkään. 50 minuuttia taisin salilla viihtyä. Kirja kyllä auttoi huomattavasti kuntopyörän kanssa, ja jos ainoa tarkoitukseni olisi polttaa kaloreita, voisi pyöräillä vaikka koko tunnin kunhan vain olisi jotain lukemista.

Erlend Loesta ja Dopplerista puheen ollen, tuo Doppler vaikuttaa minusta Loen kirjoista tähän astisista parhaimmalta. Se Supernaiivi ei vaan aikanaan iskenyt, eikä se viimeksi lukemani Naisten tallomakaan. Doppler taas henkilöhahmona on hippeydestään huolimatta kiinnostavan oloinen, ja tämän isän harrastus, vessanpönttöjen valokuvaaminen, on niin hauska keksintö, etten voi 40 sivun jälkeen olla pitämättä kirjasta.

Kirjahyllyyni tuli taas lisää täytettä. Tilasin viime viikolla Suomen rautatiemuseosta runsaalla kolmella kympillä (postikulut mukaanlukien) VR:n 100-vuotisjuhlakirjan, Valtionrautatiet 1937-1962. Lisäksi Citymarketissa silmiini osui mainion Garfield minus Garfield -nettisarjiksen suomennettu paperipainos. Kympillä lähti. Jossain vaiheessa pitäisi sijoittaa paitsi isoon kirjahyllyyn, myös isoon DVD-hyllyyn, ja CD:tkin pitäisi saada vaatekaapista (jossa on runsaasti tilaa) hyllyyn. Vaatekaapin vapaa tila kuitenkin pieneni vähän, sillä kävin ostamassa housut. Riveristä on näköjään tullut vakiokauppani, tällä kertaa myyjätär tuli juuri sopivalla viiveellä tarjoamaan apuaan. Melkein harmittaa, että olin jo ottanut ensimmäiset näkemäni oikean kokoiset housut, jotka sitten otinkin. Operaatio oli ohi alle 15 minuutissa. Juuri niin pitäisi vaateostosten aina sujua - vaatekaupoilla arpominen ja jahkaileminen ovat niitä asioita, jotka ajavat minut täydelliseen turhautumiseen varmimmin.