Suomalaisen miehen heikko itsetunto

Olen yrittänyt aamuisin lukea lehteä, mutta siihen ei useinkaan tunnu riittävän aikaa. Herään nykyisin jo viideltä, ja ehdin hoitaa aamutoimet (puuro, hampaat ja sellaiset), ja tarkastaa Internetistä ne harvat jäljellä olevat blogit, joita seuraan, ja Facebookin (no okei, pitää Castle Age -pelissä käydä päivystämässä). Sitten hieman ennen kuutta lähden polkemaan töihin, jotta ehtisin käydä kuntosalilla ja suihkussa, ja sitten noin seitsemäksi työpisteelle. Lehdestä ehdin selata ehkä A-osaa, senkin häthätää. En kuitenkaan taida enää aikaistaa heräämistä, kun en osaa nytkään mennä ihan tarpeeksi ajoissa nukkumaan.

Viikonloppuisin sentään ehdin. Mitähän siinä tänäänkin lukee? Siinä on juttu nais- ja miesvaltaisista aloista työelämässä.

"Onko suomalaisen miehen itsetunto niin heikko, ettei voi lähteä naisvaltaiselle alalle?" kysyy Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntija Anu Sajavaara.

Aika mielenkiintoinen heitto. Minullakin on varmaan sitten huono itsetunto siksi, etten hakeutunut opiskelemaan naisvaltaista alaa ja yrittänyt päästä naisvaltaiselle alalle töihin (vaikka sitten lopulta päädyinkin sellaiselle, omalla työpaikallani selvästi alle puolet väestä on miehiä, vaikka rajoitettaisiin tarkastelu ylempiin toimihenkilöihin ja esimiesasemassa oleviin). Luulen, ettei kuitenkaan syyllistely ja niinkin halvalla taikasanalla kuin itsetunto pelaaminen tule aiheuttamaan miesten keskuudessa mitään pakoa töihin, joihin ei alunperinkään olla menty siksi, etteivät ne joko kiinnosta, tai että muille aloille on ollut paremmat edellytykset. Miehet hakevat naisia useammin poliisiksi ei siksi, että poliisit ovat perinteisestikin olleet miehiä vaan siksi, että miehillä on keskimäärin tarvittavaa lihasvoimaa pärjätäkseen alalla. Minä taas olin nuorena hyvänä matematiikassa, siksi menin töihin, jossa tarvitaan matemaattista osaamista, enkä harkinnutkaan lähihoitajan hommia, toisin kuin eräs tuttu miespuolinen, jolla taas oli mielenkiintoa ja edellytyksiä sitä toimea kohtaan. Epäilen, ettei hänkään mistään poliittisesta velvollisuudentunnosta ja sajavaarojen halvoista heitoista syyllistyneenä siihen hommaan ryhtynyt.

Mutta se siitä. Muualla lehdessä julistetaan, että Suomeen tarvitaan "oikeaa jalkapallokulttuuria". Vai niin, nähdäkseni olemme kyllä pärjänneet ihan hyvin ilmankin.