3D

Tänään oli Helsingin Sanomissa artikkeli Christopher Nolanista (pitäisi Predatorsin lisäksi käydä tosiaan katsomassa Inception), ja vaikka en juttua nyt varsinaisesti lukenut eikä minulla ole tällä hetkellä lehteä käsillä, muistelen jutussa mainitun, ettei Nolan ihan arvosta nykyään muodissa olevia 3D-elokuvia.

En ole nähnyt ensimmäistäkään 3D-elokuvaa - pitäisi käydä sekin puute paikkaamassa oikeastaan - mutta näin teoriapohjalta en itsekään ymmärrä, millaista lisäarvoa 3D-tekniikalla on annettava elokuvilla. Ilman muuta visuaalinen ilme on merkittävä osa elokuvaa, muttei minusta niin merkittävä, että kolmiulotteisuus (vaikka 2D-projektio eli silmänkääntötemppu sekin) antaisi jotain sellaista lisäarvoa, että se kompensoisi ylimääräisten kakkuloiden epämukavuuden, ja vielä lisäksi jotenkin parantaisi elokuvakokemusta. Elokuvissa kuitenkin pääasiassa ratkaisee sisältö ja miten se esitetään eikä se, millä tekniikalla se esitetään. Vaikken mustavalkoelokuvista yleensä pidäkään, ei niitäkään huonoiksi tee mustavalkoisuus, saati sitten kaksiulotteisuus.

Ehkä olen joskus mielipiteineni se nuorison halveksima papparainen, joka lukee vanhanaikaisesti jotain paperikirjojakin-voitteko-jätkät-kuvitella sen sijaan että heijastaisin tekstin suoraan verkkokalvolle jollain taskuprojektorilla. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan teilata 3D-tekniikkaa uuven ajan hömpötyksinä - minusta on hyvä, että tekniikka kehittyy, ja 3D-elokuvien olemassaolon oikeutuksena on vähintäänkin se, että niiden seurauksena saatetaan kehittää jotain, millä on jopa minusta jotain selvää merkitystä. Enkä voi kieltää, etteikö 3D-elokuvilla saattaisi olla jotain lisäarvoa tavallisiin filmeihin nähden - voin kuvitella, että ainakin "animaatiot", eli nykyään tietokoneitse toteutetut elokuvat saattaisi jopa hyötyä kolmeulotteisuudestaan. Niihin tekniikkaa kai pääasiassa onkin sovellettu.