En suinkaan ole lopettanut bloggausta, olen vain syyllistynyt siihen mistä meidän joidenkin pitäisi kuulemma kasvaa ulos: olen ollut hiljaa, kun ei ole ollut asiaa. Maahanmuuttokeskusteluun en halua edelleenkään törkätä sormiani, mutta en aio jatkossakaan totella, jos joku edistyksellinen taho Helsingin sanomien lukijapalstalla kehottaa meitä juroja ja hiljaisia suomalaisia (miehiä) ottamaan opiksemme äänekkäämmistä ja katukonsertteja spontaanisti pikkutunneilla järjestävistä kansanosista. Pidän siitä, että bussissa voidaan istua hiljaa, kanssamatkustajia katselematta eli häiritsemättä.
No niin. Tosi asiassa minulla ei ollut vieläkään mitään sanottavaa, kunhan vain ilmoitin etten ole lopettanut. Ryhdynkin tästä samantien katumusharjoittelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti