Heinänuha on kiusannut vain siedettävissä määrin. En tiedä, onko se lääke todella auttanut, vai onko lievemmästä ärsytyksestä kiittäminen öisiä sateita. Aamulla oli joka tapauksessa miellyttävää polkea töihin. Oli viileää ja raikkaahkoa, eikä ihan satanut vettä. Olisipa vielä paistanut aurinkokin, niin kesä olisi ollut parhaimmillaan toisin kuin nyt illalla, kun hiki kirpoaa iholle pelkästä olemisesta.
Eilen oli pukupäivä töissä, eli asiakaskeikka, tällä kertaa tosin omissa toimitiloissamme. Vaikka joskus kiroaisinkin asiakasrajapintatyöskentelyä, sen hyvät puolet joskus ovat varsin kouriintuntuvat: siinä missä muu henkilöstö sai stroganoffia (yhtä inhokeistani, pahempaa on vain henkilöstöruokalamme painajaisbravuuri maksa-porkkanastroganoff, hyi, yök, en syö), me söimme kabinetissä broilerin rintafileetä aurinkokuivatuilla tomaateilla, jälkiruoaksikin oli jonkinlaista kermajuustokakkua. Tarjoilija tarjosi minulle jopa olutta ruokajuomaksi - en tiedä, luuliko hän minua asiakkaaksi - mutta menin silti massan mukana ja tyydyin veteen.
Ja koska oli pukupäivä, kuljin bussilla töissä. Kotiin päästyäni sentään kävin lenkillä. Samalla matkalla poikkesin kirjastoon kuittaamaan toisen, modernia rahoitusta käsittelevän tenttikirjan (hyi olkoon), ja ostin samalla kirjaston poistohyllystä eurolla Antti Tuurin Lakeuden kutsun. Eipä ollut järkeä, mutta kun hyvällä hinnalla sai, ja kun kuitenkin minun tekee silloin tällöin mieli harjoittaa kotiseutuhaikailua. Kirjastossa myytiin viime viikolla muitakin Tuurin teoksia, mutta ei Pohjanmaata. Se oli tietysti saattanut jo mennä, mutta voisiko paikallisia sellainen kiinnostaa?
Tulevaa ulkomaanmatkaa varjostaa paitsi tuhkapilvet, myös bussilakot, joista yksi ilmeisesti alkaa samana päivänä kun palaan Suomeen. Pitäisi varmaan itkeä myös Kreikan tilannettakin, mutta jotenkaan en ole jaksanut pillastua koko asiasta. Euro kai on heikko tällä hetkellä (haa, joudun siis ostamaan normaalia huonompaan hintaan Puolan rahaa), ja hetken jo luulin, että pörssitkin olisivat taas jossain uudella pohjalla. Tarkastin kuitenkin ensi kertaa viikkoon omat sijoitukseni, ja ihan hyvin näyttäisivät voivan. UPM Kymmenet (jota ostin jonkinlaisena peliosakkeena kuten Nokiaakin, vaikka en toisaalta ole varma pitäisikö sitäkin vain pitää salkussa) ovat jo yli 50 prosenttia keskikurssia korkeammalla. Pitäisi alkaa miettiä, missä vaiheessa möisi ne pois, ja siirtäisi opintolainanlyhennystilille. Ei tällaisena pilipalisijoittajana kuitenkaan niin paljoa pysty satsaamaan, että lyhentäisi edes opinto- (, saati sitten muita) lainoja pelkillä osingoilla, vaikka se tietenkin olisi ideaalitilanne.
Huomenna taas pyörällä töihin. Tarkoitus on mennä niin aikaisin, että pääsen testaamaan paitsi uuden kuntosalin, myös suihkutilat, ja silti ehtiä noin seitsemän aikoihin aloittamaan päivän työt. Pitäisi siis oikeasti olla jo unten mailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti