Kulunut viikko kului yllättävän nopeasti, enkä ymmärrä, miksi. Mutta en valita. Ensi viikko kulunee nopeammin, sillä helatorstain lisäksi yksi päivä vierähtää kehittyvässä maakunnassa edustustehtävissä. Oma osuuteni on tosin sen verran lyhyt, etten oikein edes tiedä, miksi minun pitää mennä, mutta mennään nyt kun on pyydetty.
Kuluneella viikolla oli myös yksi edustuskeikka, ei kuitenkaan varsinainen asiakaskäynti. Sen seurauksena, kun minun niskoille nyt on periytynyt hommia entisiltä työtovereilta, aloin miettimään, pitäisikö minun sittenkin pätkiä kesälomani tänä vuonna. Ongelma on siinä, että kesäkuussa minulla on jo joka viikolla varattuja asiakaskeikkoja (plus se Krakovan matka - matkakuume loistaa muuten poissaolollaan, vaikka odotan kyllä ihan lähtöä), ja heinäkuussa taas melkein kaikki muut kuin minä ovat lomalla. Ei kai minulle olisi mikään ongelma siirtää lomia syyskuulle, mutta vähän se alkaa tuntumaan jo epämiellyttävältä siirtää lomia siksi, että voisi tehdä töitä, etenkin kun tässä vihjaamani hommat ovat sellaisia, jotka tietävät töitä juuri ja nimenomaan minulle useammaksi viikoksi. Eli käytännössä se kai tarkoittaisi sitä, että lokakuussa voisi sitten kesälomailla. Toisin sanoen joutunen valitsemaan, esitänkö marttyyriä siksi, että voi voi kun minulla on niin paljon töitä, vai siksi, että perheelliset pitävät lomansa juhannuksen ja elokuun alun välissä ja voi voi kun vievät siten minulta mahdolliset loma-ajat.
Muuten viikonloppu meni pitkälti elokuvia katsellessa. Innostuin myös jatkamaan joskus syksyllä jäähylle jäänyttä elokuva-arvostelublogiani, jota mainostettakoon tässä, vaikka olenkin hieman skeptinen sen suhteen, miten kauan jaksan tällä kertaa olla innostunut. Osa viikonlopun kirjoitusinnosta suuntautui joka tapauksessa sinne, eikä tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti