Peluri

Olen siirtynyt niin sanottuun joulun viettoon - Intercity kuljetti Helsingistä suoraan Vaasaan, ja vain puoli tuntia myöhässä. Kiitos kysymästä, mutta matka sujui varsin hyvin lukuunottamatta sitä, että hieman häiriinnyin turhautuneen vanhemman nälviessä lastaan, joka ei osannut ratkaista sudokuja. Luin loppuun P. Austerin Moon Palacen. Se kuuluu Tammen Keltainen Kirjasto (tjsp.) -sarjaan, joten kirjan kai piti olla laadukas - ja kenties se olikin, en voi kiistää kaunokirjallista laatua sinänsä, mutta jotenkin jäi vähän tympeä tunnelma opuksesta. Ehkä olen jotenkin yliherkkä, mutta sellainen "mitään ei voi yleistää eikä mikään ole itsestäänselvää"-ajattelu tuntuu jollain tapaa hörhöhumanistiselta, mikä saa niskakarvani nousemaan jos ei pystyyn, niin ainakin 60 asteen kulmaan.

Olen pelannut viime aikoina liikaa. Kun Fallout: New Vegas julkaistiin, pitkä pelitaukoni katkesi, kun aloin pelaamaan Fallout 3:a läpi, ja sen jälkeen New Vegasta. Sitten kun New Vegasin sain pelattua läpi, siirryin muihin peleihin, ja viime viikolla ostin Playstation 3:ni rinnalle Xbox 360:n. On toisaalta mukavaa nauttia pitkästä aikaa asioista, joista nuorena sai paljon iloa, mutta olen toisaalta huomannut, että pelattuani puolille öin arki-iltana, ja kun seuraavana aamuna on viimeistään kuudelta herätys, en ole kovin hyvällä tuulella. Tietysti töissä on menossa kiireisin kuukausi - tilinpäätöstohinat ovat käynnissä paitsi asiakkailla, myös meillä - joten olen hieman stressaantunut ja jo siksi hieman väsynyt ja ärtynyt, mutta kun ilta on mennyt  pelatessa, olen paitsi ärtyneempi, myös hieman pettynyt kaiken muun jäätyä. Paitsi kotityöt, myös kirjat jäävät lukematta, elokuvat katsomatta, ulkoilut ulkoilematta. Nyt, kun olen muutaman päivän pohjanmaalla, voisi keskittyä muuhun. Paitsi että luin jo puolet kirjoistani, jäljellä on vain Thomas Mannin Tohtori Faustus. Tapaninpäivänä pääsee taas Mass Effectin ja Dragon Age: Originsin kimppuun.

Peleistä puheenollen; en erityisemmin ole ihastunut uusimpiin villityksiin: liikunnallisiin peleihin, eli Wiin peleihin ja nyttemmin kai myös Xboxin Kinectin avustuksella pelattaviin peleihin. Jostain syystä monet perheelliset ovat mieltyneitä niihin, mutta henkilökohtaisesti pidän niitä vähän hölmöinä kompromisseinä: ne ovat hieman puolivillaisia peleinä, eivätkä ne sitten ole ihan oikeaa liikuntaakaan. Jos lapsi / nuori nauttii peleistä, niin antaa nauttia. Kunhan vanhemmat pitävät huolen, ettei joka päivä ihan puolilleöin valvota kolajuomien - tai ES energiajuomaa ne kai nykyään juovat - voimalla, vaan pidetään joku kohtuus asiassa. Ja tunnin peliaika ei ole minusta kohtuutta. Siinä ehtii juuri päästä vauhtiin. Onneksi en kuitenkaan ole kenenkään vanhempi.