Tänään ei tosiaan hirveästi ehtinyt oikeita töitä tehdä, kun melkein koko päivä meni palaveeratessa ja lounastaessa. Voisin kuvailla juhlallista lounasta tarkemmin, mutta ruoalla oli niin vaikeita nimiä, etten muista. Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että alkupaloiksi tarjoiltiin eräänlaista sinihomejuustoa, jonka tarjoilun suorittanut nainen lausui rokfort. Arvelin, että se kirjoitettaisiin Rochefort, mikä merkitsisi sitä, että olen aina lausunut sen sanan väärin kapakassa tilatessa Rochefort-olutta. Mulle tollanen Roshfort. Kymppi joo. Nyt minua harmittaa, etten edelleenkään osaa lausua Rochefortia, sillä juuston oikeaksi nimeksi osoittautui Roquefort. Se oli muuten hyvää. Muuten lounaalla tarjoiltiin jotain lihaa - en saata uskoa, etten muista mitä se oli, jotain tavallista kuitenkin, olisiko ollut broileria - jonkinlaisessa konjakkisinappikastikkeessa ja valkoviiniä. Mietin tovin, päteekö työnantajani asettama nollatoleranssi myös meidän omien toimitilojen ulkopuolella tilanteessa, jota voisi melkein luonnehtia edustustilaisuudeksi, vaikka muut osanottajat olivatkin kilpailevien yhtiöiden matemaatikkoja, ja olimme kilpailevan yhtiön tiloissa. Jos joudun kuulusteluihin, voin vedota siihen, etten halunnut poiketa joukosta ja siten mahdollisesti nolata työnantajaani. Aina voisi tietysti vedota absolutismiin, mutta kuulostaisi aika kummalta valehdella olevansa sellainen, ja sitten vasta noloa olisikin, jos jäisi kiinni relativismista.
Illanvietto jatkuu maksamalla laskuja. Tympäisee maksaa nettiliittymän maksuja, sillä kuluneen kuukauden aikana yhteydet ovat olleet harvinaisen epävarmoja ja hitaita - olen melkein jopa harkinnut soittavani Welhoon (tai DNA:han se nykyään lienee) ja marmattavani, kun ei netti toimi, missä vika, korjatkaa heti. Itse asiassa juuri tätä kirjoittaessa nettiyhteyteni muuttui hyvän illan jälkeen jälleen katkeilevaksi, käytännössä käyttökelvottomaksi. Kiitos, Welho.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti