Olin perjantaina huono ihminen. Toisaalta on tietysti tavallaan hyvä tulla välillä muistutetuksi, ettei ole ihmisenä millään muotoa valmis, vaan kasvatettavaa riittää lihas-rasva -suhteen lisäksi myös tuolla selkärankaosastolla. En sitten toisaalta tiedä, olisiko kaikista helpointa, jos tulisi sokeaksi kaikelle omalle käytökselleen, eikä koskaan soimaisi itseään (muut ovat tietysti aivan eri asia) siitä, että tekee väärin tai osoittaa pelkuruutta.
Niin tai näin, itselleni suivaantuneena kävin sitten perjantaina juoksulenkillä - matka oli lyhyt (vain noin 3 kilometriä), mutta vauhti oli reilusti yli 9 kilometriä tunnissa. Muistaakseni 9,3. Siltikään en kokenut piiskanneeni itseäni tarpeeksi, mutta en minä toisaalta kovempaakaan päässyt. Lauantaina sen sijaan juoksin taas, tarkoituksella hitaammin, mutta matkan sain venytetyksi peräti 8,3 kilometriin, mistä olen vähän ylpeä. Jalkoihin koskee vieläkin, nyt maanantai-iltana.
Joku kertoi Pate Mustajärven kertoneen ilmeisesti Seura-lehdessä, ettei enää käytä leijonakoruja sen vuoksi, että se liitetään nykyään lähinnä tiettyihin kansallismielisiin ääriryhmiin. Ilmiö on ihan mielenkiintoinen, ja olen nähnyt samaa aivan toisenlaisissa yhteyksissä. On joku aate, jonkinlainen ismi, jolla on kannattajia, jotka ovat isminsä pohjalta sitä mieltä että A. Esimerkiksi isänmaallisuus, Suomi on hyvä ja kunnioitettava paikka. Ajan myötä kannattajajoukkoon ilmaantuu ihmisiä, jotka ovat ismin pohjalta sitä mieltä että B, mikä sotii toisten ismin kannattajien arvoja vastaan, ja sen sijaan että alkuperäisellä kannattajakunnalla olisi jonkinlainen etulyöntiasema pysyä isminsä edustajina, pääsevätkin nämä uudet kannattajat omimaan aatteen itselleen, ja jos muut eivät irtisanoudu aatteesta, samaistuvat he porukoihin, joita he eivät hyväksy omikseen. Vahvimmat, tai pikemminkin röyhkeimmät, ovat voittaneet.
Kiinnostavaa on siis se, miksi se leijonakoru on nimenomaan pesäpallomailapoikien symboli, eikä niiden muiden, jotka kyseisiä koruja ovat kantaneet vanhanaikaisen isänmaallisuuden vuoksi. Miksi ne muut ovat ikään kuin hävinneet kamppailun? Mielenkiinnolla odotan, onko Perussuomalaiset jatkossa soinilainen vai halla-aholainen konservatiivipuolue. Jotenkin tuntuu, ettei nämä kaksi ryhmittymään mahdu samaan porukkaan.
On jo myöhä, pitää mennä nukkumaan enkä ehdi jäsentelemään ja viimeistelemään tekstiä. Pidennetty viikonloppu on ohi. Onneksi ensi viikko ei ole töissä sen pidempi, vaan päinvastoin. Mikäli suunnitelmat toteutuvat, saan oman asunto-osakkeeni avaimet tällä viikolla, ja ensi viikolla sitten muuttamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti