Työviikko päättyi perinteiseen suomalaiseen tapaan, eli lähdin illalla muutamalle - yhteensä kai neljälle tai viidelle - oluelle muuan lapsuudentoverin kanssa. Muutama viikko sitten oli työnantajan järjestämät juhlat, ja silloin vannoin niin ikään perinteiseen suomalaiseen tapaan, ettei enää koskaan. Tällä kertaa tosin ilta oli varsin sivistynyt, enkä aamulla kärsinyt krapulasta muuten kuin sikäli, että edelleen on hieman väsynyt olo. Anniskeluravintolaksi valikoitui William K -ravintola Fredrikinkadulla Helsingin ytimessä. Olutvalikoima oli ihan kohtuullinen, tunnelma ihan riittävän rauhallinen. Hieman yllätti, että jotkut todella käyvät ennen elokuvaa juomassa. Niin ainakin tekivät kaksi nuorta naista, jotka istuivat pöytäämme sillä välin kun kaverini oli helpottamassa oloaan. He kävivät baarissa myös ilmeisesti elokuvan jälkeen.
Vielä enemmän ehkä yllätti se, että tytöt eivät oikein edes tienneet, mitä olivat menossa katsomaan. Elokuvatapahtumissa, joissa katsottavia elokuvia on paljon, en minäkään välttämättä aina tiedä, mikä elokuva juuri seuraavaksi on vuorossa, tai että mikä se niistä 10-20 elokuvasta oli, mutta jos menisin katsomaan yhtä elokuvaa jonain iltana, niin olisin harkinnut elokuvaa ainakin sen verran, että se jäisi mieleen. Nightvisions tulee pian, enkä muista enää ollenkaan mitä kaikkea menen katsomaan, mutta jos tänään lähtisin elokuviin, kävisin katsomassa Almodovaria, La piel que habito, joka ei tietenkään pyöri tuossa viereisessä Finnkinossa. Eipä sillä, sokkovalintatekniikka ei välttämättä ole huono idea - silloin ei ainakaan tule antaneeksi liikaa valtaa omille ennakkokäsityksilleen ja genremieltymyksilleen.
Ennen kuin kaverini palasi, tytöt olivat vaihtaneet pöytää. Ehkä kannattaisi jalostaa suomalaisen jurotuksen taito kultamitalitasolle, eikä yrittää aina tilaisuuden tullen olla ikään kuin seurallinen tai jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti