Pitkään aikaan en ole kirjoittanut tänne mitään. Kun blogit joskus 2000-luvulla alkoivat yleistyä, innostuin minäkin niistä ja kirjoitin paljon. Ja juuri tänään tulin sattumoisin lukeneeksi joitain vanhoja blogitekstejäni 2000-luvun puolestavälistä, ja häilyvänä haamuna mieleeni palautui muistikuvia siitä, miten hauskaa oli joskus kirjoittaa säännöllisesti. Ennen kaikkea niitä tekstejä on hauska lukea nyt, kun samalla palautuu mieleen jo kauan sitten unohtuneet ajatukset ja silloinen elämäntilanne ja silloiset maisemat.
Nyt sitten harmittaa, kun en ole helmikuun jälkeen kirjoittanut mitään, ja kuitenkin on tapahtunut ainakin jonkin verran asioita. Töissä ei mitään erikoista, paitsi että työnkuvani on muuttumassa, ja tässä viimeisen viikon verran olen saanut paiskia uusia töitä, eli laatinut työantajani osavuosikatsausta. Olen täysi noviisi siinä asiassa, joten osani on aika yksinkertainen: syötä luvut, ja tarkista toisen syöttämiä lukuja. Varsinaisen ajatustyön tekee vielä muut. Tänään oli pienimuotoinen osastokokous, ja törmäsin tuttuun tunteeseen, jota tunsin usein 4 vuotta sitten juuri työelämään astuneena: en ihan ymmärtänyt, mistä muut puhuivat. Periaatteessa tietysti on kyse tutuista asioista; vastuuvelasta, kustannustenjaosta, mutta kun pitäisi sotkea mukaan kirjanpito- ja tilinpäätösperiaatteita, käy asia välillä jossain mielessä haasteelliseksi.
Kesällä oli kesäloma. En tehnyt paljoakaan, mutta kävin ensimmäistä kertaa eläissäni Haapamäen höyryveturipuistossa. Rautatieharrastajana voi vain todeta, että jo oli aikakin. Vanhaa risteysasemaa ympäröivää kaupunkia ei voinut kylläkään todeta kovin eloisaksi, ja kun aikataulut eivät sopineet juuri minun suunnitelmiini kovin hyvin, oli lopputuloksena usean tunnin istumismaraton paikallisella rautatieasemalla. Luin loppuun Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon, jonka olin vähän ottanut haasteena lukea (eikä se itse asiassa ihan huono ollutkaan, vaikka vähän vaikea oli päästä sisään sen juoruilevaan tyyliin).
Entä muuta? Asuntosäästöpäiväni on ohi, ja osakekirjat (näin ne vilaukselta) vaihtoivat omistajaa alkuviikosta. Ensi kuun alusta pitäen minusta tulee sitten helsinkiläinen, ja tarkkaanottaen pajamäkeläinen, josta ostin itselleni vajaan 50 neliön kaksion edukkaaseen (?) 142 tuhannen euron hintaan. Sain kaupanteossa lahjaksi 20 vuoden suunnitelman lyhennyksistä. Olen melkein 50-vuotias, kun velka on maksettu - ellei jokin mene vikaan jossain vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti