Ajattelin tässä istua sohvalleni ja blogata hieman tuliterä kannettava tietokone sylissäni. Harmillista kyllä, järjellisen sanottavan määrä on varsin alhainen, mutta menköön nyt tällainen haircut-kirjoitus vaikka ihan vain kirjoitusrutiinin vahvistamiseksi. Vietin tänään melkein neljä tuntia vähäisestä vapaa-ajastani Matinkylän asunnolla. Siivosin (vähän) ja odotin pesukoneen noutajia, jotka lopultakin saapuivat siinä hieman ennen seitsemää. Isoin kivi on vierähtänyt sydämeltäni. Nyt pitää enää viimeistellä siivoukset (vessa jäi kesken, ja ehkä osa hyllyistä, ja keittiön lavuaarissa on jotain töhkää) ja hakea loput tavarat. Hyvällä tuurilla selviän kahdella keikalla, joista toinen on pelkkä tavaran haku pyöräillen tänne Pajamäkeen. Tänään kannoin uuteen kotiin repullisen ja kaksi pussillista kirjoja. Riemuni repesi samalla hetkellä kuin toinen kirjapussikin noustessani ensimmäiseen bussiin, 147:ään. Vaihto 550:aan sujui jotenkin, mutta kävely Pitäjänmäen asemalta kotiin jatkui riemukkaana, sillä pussi repesi hieman lisää.
Pitää mennä nukkumaan. Pidentyneiden työmatkojen vuoksi pitää pyrkiä menemään aikaisin nukkumaan, sillä herätys on aikaistunut melkein puoli kuuteen. Ei nyt muuten, mutta kuuden jälkeen kun lähtee bussilla, pääsee vielä kohtuullisessa ajassa töihin. Tänään kokeilin vaihdottoman 550-vaihtoehdon sijasta bussia 14, jonka aloituspysäkki on tässä melkein vieressä. Kampissa täytyy vaihtaa, mutta loppujen lopuksi matkaan ei kulunut yhtään sen kauempaa kuin 550:lla, jossa aikaa tuhraantuu pysäkille kävelemiseen ja kylmässä odottelemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti