Olin viikonloppuna siivoamassa kakkosasuntoani (eikä se kirottu savotta tunnu loppuvan vaikka tekisin mitä). En edelleenkään suuremmin nauti vessan lattian hinkkaamisesta, sen voin sanoa. Muuten tyhjässä ei saa edes taustamusiikkia lievittämään tuskaa - tai niin luulin. Kun on sellainen uuven ajan hömpötys kuin älypuhelin, voi sen asettaa pöydälle tai lattialle, käynnistää Spotifyn ja laittaa se toistamaan musiikkia. Vanhaan huonoon aikaan olisi tarvittu pattereilla toimiva radio tai mankka. Ylistetty olkoon teknologian ja kulutushysterian suoma vapahdus.
Toivottavasti naapurit eivät häiriintyneet kaikuvasta suhinasta. Spotifyhyn rakentamani soittolistat ovat jotenkin noloja, ja olenkin piilottanut niistä suurimman osan, ettei tarvitsisi hävetä. Kumma juttu, ettei näin elämän ehtoopuolellakaan tajua, ettei katu-uskottavuuden pitäisi olla enää prioriteettilistan kärjessä, tai ettei sillä pitäisi olla enää mitään väliä. Vaikea kuvitella, mitä menetän jos myönnän kuunnelleeni salaa jotain Laura Närheä ja Chisua. Kai sitä suojelee itseään vaistomaisesti vertaisryhmän piikittelyltä.
Sain terveisiä vanhoilta kotikonnuiltani - Ison Omenan Citymarket toivotti minut ja perheeni jonkinlaiseen jouluriehaan. Enpä tiedä, täytyy kysyä vaimolta. Lapset varmaan innostuisivat aidoista joulupukeista ja sellaisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti