Pitäisi varmaan pikkuhiljaa alkaa taas harkita työpaikan kunto- eli machoilusalilla käymistä. Toistaiseksi ulkoilu on vielä vaihtoehto - kävin töiden jälkeen runsaan 4 kilometrin lenkillä Munkkivuoren takamailla - mutta pian se lysti varmaan loppuu, kun tulee pysyvästi kylmä ja lopulta lunta. Ongelma vain on, että nykyäänkin jos mielin seitsemäksi töihin, minun pitää herätä hieman puoli kuuden jälkeen, jotta ehdin kymmenen yli kuuden bussiin. Ehkä pitäisi miettiä vielä tämä työmatkakuvio uudelleen; nyt kun polkupyörä on täällä, voisin pyöräillä aamulla nopeasti Pitäjänmäen asemalle ja hypätä sieltä vaihdottoman 550:n kyytiin, niin kuin ihan aluksi teinkin. Kuntosalia varten joutuisin kuitenkin lähtemään vielä paljon aiemmin, koska pitäisi olla jo puoli seitsemältä hankkimassa pysyvää tuki- ja liikuntaelinsairautta. Vaikka tuleehan se juoksemallakin. Joka tapauksessa jo nyt tuntuu, että vuorokaudesta on vain vähän pidentyneen työmatkan vuoksi hävinnyt vaikka kuinka paljon aikaa.
Asettelin ennen lenkillelähtöäni ensimmäistä kertaa eläissäni joulukoristeen ikkunaan - äidin muuttopäivänä tuoman kynttelikön. Olen varmaan jotenkin päästäni vialla, mutta se vaikutti tuovan jonkinlaista kodintuntua (mikä ihmeen tuntu?) muutoin muuttolaatikoin ja muovipussein koristeltuun makuuhuoneeseen. Nähtäväksi jää, saanko sen ennen helmikuuta kerättyä pois. Muuten en olekaan muuton jälkeen tehnyt kotini eteen mitään. DVD-banaanilaatikot sain sentään kärrättyä pois makuuhuoneesta suurin piirtein siihen, mihin olen aikonut hankkia kirjahyllyn. Työpaikalla ehdotettiinkin, että pitäisin jonkinlaiset tupaantuliaiset jonain määrättynä päivänä, että saisin edes joskus tartuttua toimeen. En kuitenkaan tiedä, kumpi olisi kiusallisempaa: se ettei kukaan tulisi, vai että joku tulisi enkä olisi hyvä isäntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti