perjantai 2. lokakuuta 2009

Mediapeli

Huomaan, ettei minulla ole mitään erityisen kantaaottavia mielipiteitä ajankohtaisista asioista. Päinvastoin kuin joka ainoa Facebook-tuttavani, itse en jaksa raivostua mediamaksusta, sillä se hyödyttäisi minua, televisiolupani maksavaa kansalaista. Ainoastaan se, että kuten nykyinen lupamaksukin, myös mediamaksu olisi talouskohtainen könttäsumma, mikä on vähän epäreilua meitä sinkkutalouksia kohtaan. Toisekseen se voisi mieluummin olla enemmän veronkaltainen osa, joku pieni prosenttiosuus ansiotuloista. Se voitaisiin mitoittaa vaikka niin, että kahden keskituloisen ihmisen muodostaman pariskunnan vuodessa maksama mediavero olisi yhteensä nyt kaavaillun 175 euron suuruinen. Tällöin järjestely kohtelisi hellemmin huono-osaisempia, jotka nyt jättävät lupamaksun kokonaan maksamatta säästäkseen rahaa.

Nykyinenkin järjestelmä lienee toisaalta monien näkökulmasta hyvä ja oikeudenmukainen - ne maksavat, joilla on siihen halua ja kykyä, ja rahoittavat näin myös niiden mediakulutuksen, jotka eivät halua tai pysty maksamaan siitä ilosta. Eihän se oikeastaan hirveästi eroa siitä, että osa kansasta maksaa nytkin toisen osan elämän rahoittamalla sosiaalitukijärjestelmää.

Kokonaan toinen keskustelu on tietenkin se, tarvitaanko YLEä. Ei minulla siihenkään ole mitään mielipidettä. Katson nykyään luultavasti useimmin YLEn kanavia, mutta toisaalta televisionkatseluni jää muutenkin varsin minimaaliseksi. Nykyään kun televisiosarjoja saa DVD:llä kohtuulliseen hintaan, ei ole enää intressejä sitoutua television orjaksi, ja katsella sarjoja ja elokuvia kanavajohdon määräämään tahtiin.

Tässä merkinnässä sanan kansa kursivointi on ironista kursivointia. Julkista keskustelua seuratessani en muista pitkään, pitkään aikaan pystyneeni samaistumaan siihen. Koko sana vaikuttaa jonkinlaiselta retoriselta tehokeinolta, joka kääntää ainakin minun nuppini parodiamoodiin.

Ei kommentteja: