Käytyäni nillittämässä päänsärystä työterveydenhoitajalla, aloin jälleen kerran miettimään keinoja lisätä liikuntaa (ja parantaa ruokavaliotani). Lopetin kuntosalilla käynnin joskus kesällä kehnon ilmastoinnin ja kuntosaliharrastuksen tylsyyden vuoksi, enkä toistaiseksi ole onnistunut keräämään takaisin motivaatiota käydä siellä, vaikka kieltämättä pitäisi ja kannattaisi, ja yksitoikkoisuudesta huolimatta luultavasti nauttisin siitä, koska tuloksetkin alkaisivat vanhan kokemuksen perusteella näkymään melko nopeasti.
Myös työmatkapyöräilyn lopetin joskus ennen kesälomaani, ja se olisi ehkä sellainen asia, joka pitäisi ottaa pikimmiten takaisin käyttöön. Niinpä sunnuntaina kävinkin pyörävarastolla toteamassa, että pyöräni jäikin itse asiassa hyvään kuntoon. Lähdin testiajolle, ja ajoin saman tien 25 kilometrin lenkin. Tarkoitus oli käydä Kilon rautatieasemalla ja kääntyä takaisin, mutta päätinkin sitten polkaista Leppävaaran kautta kotiin, jolloin matka piteni ainakin seitsemällä kilometrillä. Melkoinen osa matkan pitenemisestä johtui kyllä siitä, etten ihan osannut suunnistaa auringon laskettua tietöiden rikkomassa Leppävaarassa, vaan jäin harhailemaan jonnekin Turunväylän ja Kehä I:n kulmaan. Matkalla mietin, että pitäisi pyöräillä vapaa-ajallakin enemmän, niin karttuisi paikallismaantieteen tuntemus.
Töissä en ole vielä pyörällä käynyt - mutta kenties jo huomenaamuna tilanne muuttuu - mutta eilen käväisin kyllä vähän lyhyemmällä, noin 15 kilometrin pyörälenkillä Soukan ja Espoonlahden maisemissa. Näillä retkillä kyllä huomasi, miten rapakunto on päässyt taas yllättämään. Ensimmäinen hengästyminen koittaa 15 minuutin ajamisen jälkeen, ja sen jälkeen joka ainoa ylämäki aiheuttaa kontrolloimatonta puuskutusta vauhdin pysyessä muuten alkumatkaa maltillisempana.
Ilmoittauduin marraskuun SHV-tenttiin. Alle kuukausi enää aikaa, ja lukemiseni on ihan alkutekijöissään. Toisaalta tällä kerralla riittää viime vuotisten asioiden kertaaminen, uuden materiaalin läpikäynti (joka kovasta yrityksestä huolimatta meni minulla jo vähän kärryiltä pudonneen selailuksi) ja muutamien ongelmakohtien tarkempi selvittely ettei käy niin kuin viime vuonna, kun toinen eläkepuolen tehtävä meni minulta metsään, vaikka periaatteessa olisi pitänyt hallita se jos ei suvereenisti, niin ainakin kohtuullisen hyvin. Tosin olen jo nyt asennoitunut vähän siten, etten tällä lukemisella voi päästä läpi kuin tärppilotossa voittamalla, enkä edelleenkään suhtaudu sellaiseen hirveän myötämielisesti. Toisaalta on kai turha valehdella edes itselleen ja väittää, ettenkö huolisi hyväksyntää suoritukselleni myös siinä tapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti