Vapaapäivän kunniaksi tein vähän pidemmän pyörälenkin. Nöykkiön kautta ensin Kauklahteen, josta Kirkkonummen Masalaan, ja sitten Jorvaksentietä (kantatie 51, Espoon puolella Länsiväylä) Kivenlahteen, josta Matinkylään. Laskin, että matkaa tuli ainakin yli 30 kilometriä. Ehkä vähän liikaakin, sillä nyt olen väsynyt, ja ruokahaluni nousi toiseen potenssiin.
Matkan toinen tarkoitus oli jatkaa vähän potentiaalisten asunnonostoalueiden kartoittamista. Toisin sanoen olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni Masalaa yhtenä yllätysvaihtoehtona Vantaan Hiekkaharjun ohella, ja nyt toisessa näistä olen käynyt. Masala vaikutti ihan kivalta pikkupaikalta, jossa olisi useita juuri sopivia asuntoja, ja sieltä olisi vielä ihan siedettävä työmatkakin. Siellä oli parikin lähikauppaa ja lähikuppila, joka on samalla pitseria. Lisäksi olin havaitsevinani apteekin ja postin. Toisaalta paikka vaikutti hieman joltain pohjanmaalaiselta maalaiskylältä, yhden tien varteen kyhätyltä pikkutaajamalta, ja jos tosiaan haluaa kulttuurielämyksiä, kuten nyt vaikka vain käydä elokuvissa, niin paikka voisi ehkä alkaa nyppimään. Matinkylään palatessani huomasin jälleen, miten itse asiassa arvostan nykyisiä kotikulmiani niiden kiistämättömistä puutteista huolimatta.
Illalla kävin ensivierailullani Espoon keskuksen uudessa, Entressen kirjastossa. Tai uudessa ja uudessa, taitaa siitä olla jo ainakin vuosi, kun se avattiin. Tarkoituksenani oli hakea sieltä Michel Houellebecq'n Extension du domaine de la lutte. Olisin tietysti voinut varatakin sen ja kuljetuttaa Omenan kirjastoon, ja olisin säästänyt yli euron, mutta toisaalta olisin joutunut odottamaan varmaan yli viikonlopun, ellei sitten huomenna olisi voinut iltapäivällä käydä sen noutamassa. Ajattelin kuitenkin, että kasvatan paikallistuntemustani. Täytyy kyllä sanoa, että Entressen kirjasto vaikutti jotenkin suppealta. Ehkä se johtui vain hyllyjen asettelusta, mutta esimerkiksi scifi-hylly oli aiemmin parjaamani Ison Omenan kirjaston scifi-hyllyä moninkertaisesti onnettomampi.
Mielenkiintoisempi havainto oli se, että kirjahyllyjen välissä ei seikkaillut minun lisäkseni kuin pari henkilöä - lähes kaikki kirjaston asiakkaat istuivat joko tietokoneilla, tai maleksivat muuten vain. Joku tyttöporukka soitteli jopa jotain hiphoppia siellä - olisiko ollut kännykän soittoääni, jota joku esitteli jollekin. Ajattelin ensin, että tämä kertoo ehkä ihmisistä jotain, mutta kotimatkallani poikkesin vielä Omenan kirjastossa yhden toisen kirjan perässä, ja siellä sai jo väistellä ihmisiä. Ei kylläkään paljoa, mutta kuitenkin vähän.
P.S. Lisäsin kuvia matkoiltani. Harmillista kyllä, itse Masabystä en saanut mitään hienoja otoksia, ainoastaan pari rutiinikuvaa, nekin vähän auringon pilaamia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti