Sorruin runsas viikko sitten tilaamaan Star Trek: Voyagerin kaikki tuotantokaudet. Liha on todella heikkoa. Nyt sorrun jälleen matkimaan toveria, ja käyn jakso jaksolta läpi ensimmäisen tuotantokauden kaikki 16 jaksoa, jotka katsoin 5 päivän aikana. Ennakko-odotukset eivät sinänsä olleet korkealla, sillä muistan nuorena suhtautuneeni melko torjuvasti Voyageriin. Sarja kuitenkin ansainnee tilaisuuden, sillä samoin olin suhtautunut Deep Space Nineen, joka osallaan osoittautui loistosarjaksi. Mennään siis asiaan. Juonipaljastuksia seuraa.
The Caretaker, pt. I+II: Sarjan pilottijakso. Juoni saadaan kyllä liikkeelle heittämällä Maquis-kapinalliset ja heidän peräänsä lähtevät federaation naiset ja miehet 70000 valovuoden päähän, mutta kyllähän tässä vähän haiskahtaa The Next Generationin rutiinijaksomaisuus, ja vielä siitä keskinkertaisemmasta päästä. Periaatteessa huolehtijan idea on ihan hyvä, mutta kun se, täysin vieraan ja kaukaisen maailman edustaja, esittäytyy etelävaltioiden kitaraa renkuttavana maalaispapparaisena, niin eihän se kovin hyvältä vaikuta. Vieraan maailman arkkitehtuurikin on niin kovin ihmismäistä, ja loppuratkaisu vaikuttaa enemmän juonenkuljettimelta kuin edes hetkeä harkitulta strategiselta päätökseltä, joka jättää kapinallisista ja federaatiolaisista koostuvan miehistön ansaan maailman toiselle laidalle. Kouluarvosana 7+.
Parallax: It seems to be some kind of spatial distortion, sir. Fire dekyon beams! TNG:n fillerikamaa, jossa Starfleetin upseerit ja Maquis-kapinalliset sopeutuvat yhteiseloon ihan liian helposti. Juoni, jossa Voyager kohtaa itsensä juuttuneena quantum singularityn tapahtumahorisonttiin kuulostaa kuluneelta. 6½.
Time and Again: Paha energiamuoto, jota ei ole nimetty ydinvoimaksi, tuhoaa planeetan. Tuho jättää jälkeensä kuitenkin pienen railon ajassa, ja Voyagerin miehistö pelastaa planeetan. Kumma juttu, että Delta-kvadrantista löytyy niin kovin ihmismäisiä sivilisaatioita. Prime Directiveä vastaan rikotaan tietentahtoen siinä sivussa. Perustrekkikamaa. Yksi lainaus suosikkihahmoksi nopeasti nousseelta The Doctorilta: "Everybody should drink a plenty of fluids". 7.
Phage: Neelixin keuhkot varastetaan outoa sairautta sairastavan lajin edustajan kuoleman lykkäämiseksi. Holoteknologian avulla saadaan Neelixin hengenpitimeksi hologrammikeuhkot. Kaikkeen ne pystyvätkin. Iloinen yllätys kuitenkin on se, etteivät ne toimi, ja ettei loppuratkaisu ole keuhkojen palauttaminen uutta vastaavassa kunnossa. 7½.
The Cloud: Voyager kohtaa jonkinlaisen tähtisumun, josta he eivät tunnu pääsevän pakoon ilman ammuskelua. Myöhemmin he tajuavat pilven olleen elävä olento, ja he joutuvat palaamaan parantaakseen ampumahaavat. Kapteeni Janeway innostuu Chakotayn taikauskoisesta animal guide -höpsötyksestä. Tieteellinen maailmankuva on kai vaihtunut johonkin muuhun. Hauska katkelma dialogista:
Neelix: These people are natural born IDIOTS if you ask me. They don't appreciate what they have here. This ship is the match of any vessel within 100 light years, and what do they do? 'Uh, well, uh, let's see if we can't find some space anomaly today that might RIP IT APART!'
Kes: I don't think the captain is an idiot. She cares a great deal about her crew.
Neelix: You can't care a great deal about your crew and introduce them to the spectre of death at every opportunity!
Arvosana 8-.
Eye of the Needle: Voyager löytää takaisin Alpha-kvadranttiin johtavan madonreiän. Ongelma on se, että se on vain 30 senttimetriä halkaisijaltaan, ja sen toisessa päässä odottelee romulaanien tutkimusalus. Ja että madonreikä ei trekkistiseen tapaan ole ihan pelkkä paikasta toiseen johtava madonreikä. Loppu ei ole onnellinen - tässä onkin havaittavissa vähän tuulahduksia Deep Space Ninen suhteellisesta synkkyydestä, ja jakso onkin sarjan tähänastisista paras. 9-.
Ex Post Facto: Voyagerin oma Riker joutuu naistenmiehistelynsä seurauksena ongelmiin jokaiseen trekkiin kuuluvassa oikeudenkäyntijaksossa. Kukaan katsoja tuskin epäili Parisin viattomuutta, joten siinä mielessä rutiinijakso. Nainen on paha, ja muukalaiset jälleen niin kovin ihmismäisiä. 8-.
Emanations: Rutiini-TNG -jaksoksi varsin toimiva kyhäelmä, jossa mietitään, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Muukalaisilla on varsin ruusuinen kuva tuonpuoleisesta, mutta tosiasiassa, kuten sankarimme tietävätkin, he päätyvät jonkinlaisen aliavaruusjuonenkuljettimen seurauksena asteroideille muumioitumaan maailman tappiin asti. Ehkä. Ihan mainio jakso, jossa mukana Jerry Hardin (The Next Generationista ja ennenkaikkea X-Filesista tuttu). Jaksossa Voyager muuten vaikuttaisi siirtyvän puolen valovuoden matkan muutamassa sekunnissa. Jos näin on, niin 70.000 valovuotta luulisi taittuvan varsin lyhyessä ajassa. Ilmeisesti olen ymmärtänyt jotain väärin. 8½.
Prime Factors: Voyagerille avautuu taas tilaisuus päästä kipinkapin kotiin, kun he kohtaavat äärivieraanvaraisen (ja ihmismäisen) sivilisaation, jolla on hallussaan mullistavaa teknologiaa. Ainoa vaan, että muukalaisilla on käytössä oma Prime Directive, joka estää antamasta kehittynyttä teknologiaa kehittymättömien maakuntien edustajille. Kirkasotsaiset upseerit alentuvat käymään kauppaa teknologiasta mustan pörssin kauppiaan kanssa, ja lopulta huomataan, ettei kyseinen teknologia ole oikein sovellettavissa. Hyvä jakso, joka kärsii vähän Tohtorin poissaolosta ja siitä, että pohjimmiltaan jakso muistuttaa kovasti keskinkertaista TNG-jaksoa. 8½.
State of Flux: "I think they're some kind of apple, sir". Caretakerissa ensiesiintymisensä tehneet Kazonit palaavat. Paljastuu, että ilmeisesti Voyagerilla on petturi, joka on antanut Kazoneille teknologiaa. Syylliseksi paljastuu ruman lajin edustaja. Periaatteessa tykkään siitä, että Voyager matkaa näille DS9:n harmaille alueille, mutta kyllä tämä melko puolivillaiseksi jää. 7+.
Heroes and Demons: Holokansi menee epäkuntoon Kimin leikkiessä Beowulfia. Jollain teknisellä jipolla saadaan Tohtori siirtymään sinne sen jälkeen, kun Chakotaylle ja Tuvokillekin on käynyt köpelösti ilmiötä tutkiessa. Some kind of photonic energy oli tällä kertaa syynä. Typerä jakso, jota ei pelasta edes yksi C-luokan näyttelijäsuosikeistani, Christopher Neame. Miksiköhän hologrammilääkäri hermoilee? Onko joku viitsinyt ohjelmoida siihen hermotumisreaktion? Ylipäätään hologrammin tunteet kuulostavat vähän oudolta. 6-.
Cathexis: Outo entiteetti riivaa miehistöä, ja pitää heidät poissa tähtisumusta. Miehistön vainoharhailua on mukava seurata, mutta lopultakin käteen liukuhihnajakso, jollaisia on nähty jo aika monta. 6+.
Faces: Phage-jakson vidiianit tekevät paluun, ja kaappaavat B'Elannan. Hänestä erotellaan klingon-DNA, ja ykskaks meillä on kaksi B'Elannaa, ihminen ja klingon. Aha. Lopussa kaikki menee onneksi hyvin, ja saamme vanhan B'Elannan takaisin. 6-.
Jetrel: No nyt aletaan taas puhua. Neelix tuntuu kerrankin oikealta hahmolta, kun vakavanha sotarikollinen, massatuhoaseen kehitellyt tiedemies aiemman sodan toiselta puolelta kohtaa Voyagerin, ja väittää Neelixin sairastuneen sodassa tappavaan tautiin. Vaikka juoni ei ole ihan omaperäinen, ja siinä on vähän saarnaava sävy ("tieteen nimessä ei pidä tehdä kaikkea"), sijoittuu Jetrel kauden kärkikaksikkoon Eye of the Needlen kanssa. Paikoin jakso tuo mieleen DS9:n ensimmäisen kauden toiseksi viimeisen jakson The Duet, mikä ei ole huono asia muuten kuin siten, että jäin miettimään onko näin tarkoituksella. 9-.
Learning Curve: Omituisen keskinkertaisen jakson ne ovatkin valinneet torsoksi jääneen kauden lopetukseksi. Tuvok yrittää kouluttaa niskuroivaa Maquis-väkeä talon tavoille, mutta homma ei tunnu onistuvan. Voyager kuitenkin alkaa reistailemaan, kun juusto (tämä ei ole mikään kiertoilmaus) aiheuttaa ongelmia laivan järjestelmissä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Rutiinikamaa. 7.
Kaikkiaan on sanottava, että Voyagerin ensimmäinen kausi on toisaalta sitä, mitä odotinkin, mutta ehkä vähän parempi. Kaikkiaan sarja on kuin The Next Generationin jatke, ja paikoin käsikirjoitusten taso tuntuu siltä kuin ne olisivat jääneet yli TNG:stä. Toisaalta joukkoon mahtuu helmiäkin, ja lopulta: lisää standardi-trekkiäkin on parempi kuin ei trekkiä ollenkaan. Lisäksi Neelix ei ole ainakaan tällä kaudella, ja etenkään loppukautta kohden, ollenkaan niin ärsyttävä kuin nuoruudestani muistelin. Kolmanneksi Voyagerin tunnusmusiikki on paras Trek-tunnari kautta aikain.
Muuten jos verrataan muihin katsomiini Trekkeihin, Voyagerista puuttuu selkeästi ärsyttävä lapsihahmo (Wesley Crusher, Jake Sisko). Neelix on kyllä ärsyttävä, mutta kuten DS9:n Quark, ei aiheuta kuitenkaan mitään lievää ärsytystä kummempaa, ellei sitten myöhemmillä kausilla tilanne jotenkin muutu. Se vähän harmittaa, että tässäkin olisi aineksi suurempiin juonikuvioihin, mutta tilaisuutta ei oikein käytetä hyväksi. Samassa laivassa elää kaksi eri koulukuntaa edustavia miehistön jäseniä, mutta ristiriitoja esiintyy vain joissain jaksoissa, jolloin ristiriidat tuntuvat jotenkin teennäisiltä. Katsotaan nyt kuitenkin, miten käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti