Jossain vallitsee sellainen käsitys, että Atrian tuore puumanaismainos närkästyttäisi yleisöä, ja että sitä koskien on suorastaan sadellut valituksia (jostain luin että oikein 7 kappaletta).
Näyttää siltä, että kaksi toimijaa on konstruoinut meille todellisuuden, jossa suhteellisen kiltti mainos, jossa nainen muistelee nuoruudenrakastettuaan, herättää närkästystä. Ensimmäinen toimija on media, joka on jostain syystä nostanut tapauksen esiin ja pumpannut sen julkisuusarvoa - jos se tekisi niin aina, kun jostain asiasta valitetaan, niin lehdistössä ei muusta enää kirjoitettaisikaan kuin kohumainoksista ja kohumetroasemien kohukukkapenkeistä.
Toinen toimija on mainosten maailma. Myhäilen aina omahyväisenä, miten mainokset eivät vaikuta minuun millään lailla, mutta kuten muutamia kertoja aiemminkin, myös tällä kertaa on myönnettävä tappioni. En tosin ole hairahtunut vielä ruoka-altaalle tukemaan kotiseudulla toimivaa ruokataloa, mutta koko jupakka on osoitus mainosten suorasta vaikutuksesta ympäröivään maailmaan. Väitän, että mitään kohua ei olisi ollut edes aikeissa syntyä, ellei olisi olemassa muutamia ennakkotapauksia, jotka vertautuvat sisällöltään puu-ma-inokseen, mutta joissa sukupuolet ovat olleet käänteiset, siis vanhempi mies olisi ollut jossain eroottisesti latautuneessa tilanteessa nuorempien ja kauniiden naisten kanssa. Viittaan kai nyt ensisijaisesti siihen DNA:n partiolaismainokseen, joka synnytti jostain syystä paljon meteliä aikanaan. Minullekin jäi sellainen käsitys, että DNA:ta vastaan hyökkäsivät nimenomaan naiset, joidenkin tahojen mukaan "feministit". Tällä kertaa saamieni ennakkokäsitysten perusteella asialla ovat nimenomaan miehet. Väitän, että kukaan heistä ei olisi vaivautunut sanomaan poikkipuolista sanaa, jos DNA:n mainos ei aikanaan olisi saanut mitään erityistä julkisuutta. Tiivistettynä: Aiemmat mainokset loivat todellisuuden, jossa yksi mainos koetaan, tai ollaan kokevinaan, mauttomaksi.
Äimistyin tässä yksi päivä Facebookissa, jossa olin laatinut kiusallisen narsismin puuskassa "Kuinka hyvin tunnet minut"-testin. Siinä piti yhdessä kohdassa valita lause, jonka voisin lausua vakavissani. Olin ihan vitsinä laittanut täysin poskettoman vaihtoehdon: "Siis etkö sinä ymmärrä että todellisuus on sosiaalisesti konstruoitu?". Ajattelin, että kaikki ymmärtävät sulkea sen suoraan pois ilmiselvästi vääränä vaihtoehtona. Yllättäen suurin osa vastaajista valitsi kuitenkin nimenomaan sen. Voisiko tästä päätellä, miten olen tarkoittanut tämänkin merkinnän tulkittavaksi?
7 kommenttia:
Mä olen ymmärtänyt sen Atria Fresh -mainoksen siten, että se haaveilee jostain nuoresta miehestä joka ei olisi sille entuudestaan tuttu (nuoruudenrakas) ja mun mielestä se on jotenkin oksettava mainos. Ensin en ees tajunnu, katoin vaan että oho, onpas ottaneet vanhan kurpan tuohon näytteleen, sit kun tuli se teksti "vaihda tuoreempaan ruokaan" tms niin tajusin että ei saatana, se oikeesti oli tarkoituksellista että muija on vanha kuin taivas ja mies sellainen pojankloppi. Yäk!
Mä en muistaakseni vastannut Facebookissa tota, voi olla että muistan väärin mut katoin heti että toi se ei voi olla :D
Jos ihan totta puhutaan, noin minäkin sen ymmärsin aluksi. Mutta rupesin miettimään sitä lopussa olevaa mainintaa tuoreempaan vaihtamisesta, ja kun ymmärrän niitä että sen naikkosen ajatellaan vaihtavan tuoreempaan. Sitä pojankloppia tuoreempi tapaus olisi taas jo niin nuori, ettei kukaan täysjärkinen mainosmaakari voisi tarkoittaa sitä. Näin ollen se voisi ajatella, että se naisen päiväuni on jotenkin vanhaa tavaraa, eli kyse on jostain muistosta. Kenties ensirakkaudesta. Jos muistoissa taas olisi pomppinut joku nuori plikka, niin emme ehkä ymmärtäisi yhdistää sitä puumaan, vaan ajattelisimme että puuma fantasioi jostain vieraasta nuoresta parista.
Tosin nyt minusta tuntuu, että käytän liikaa aikaa jonkun mainoksen miettimiseen. Äh, se varmaan oli mainosnaisten tai -miesten tarkoituskin.
Atrian mainosta en ole nähnyt, mutta katutolpissa killunut taannoinen DNA:n juliste toi minulle mieleen muinaisen Benny Hill Shown ja siten vaikutti hiukan tunkkaiselta. Sen syväluotaavampaa mediakritiikkiä en mainokseen kohdistanut, mutta Benny Hill ei jaksanut innostaa silloin teini-iässä, kun sitä joskus katselin. Vitsit tiivistyivät suunnilleen sanoihin "tissit" ja "munat". Niitä kuuli aivan tarpeeksi jo koulun välitunnilla. Ja kun vielä oma naisihanne poikkesi brittiläisistä show-blondeista.
Kuinkahan harhaan osun, jos veikkaan Facebook-testissäsi sen lauseen tulleen valituksi sivistyneeltä ja tieteelliseltä vaikuttavan muodon vuoksi sisältöä yhtään ajattelematta?
http://www.youtube.com/watch?v=5tjUeF4eKMQ
:D
Juuso, mahdollinenhan tietty tuokin tulkinta tuosta Facebook-vastauksesta.
Täytyy sanoa, että minulle Benny Hill on kyllä melko tuntematon tapaus, vaikka toisinaan ikätoverinikin ovat ihmetelleet, miten en ole muka koskaan törmännyt kyseisen herran tuotoksiin - vai onko Benny Hill itse tuotos?
Oliko tuo poskettomaksi nimittämäsi vaihtoehto sitä sinun sanomaksesi sisällöltään vai muotoilultaan? Ajattelin ensin, että sisällöltään, mutta sitten huomasin, että puhuit itsekin konstruoidusta todellisuudesta vain vähän ylempänä.
Sisällöltään. Tässäkin merkinnässä konstruoitu todellisuus on tarkoitettu jonkinlaiseksi vitsiksi. Jos olisin fiksu, osaisin varmaan selittääkin miksi. Nyt joudun yllättäen vähän levittelemään käsiäni ja mutisemaan. Mainos on todellisuutta, ja se on todellisuutta, että sitä kohtaan on kaikenlaisia mielipiteitä. Ei kuitenkaan ole niin, että todellisuus, jossa joku paheksuu mainosta, on eri todellisuus kuin se, jossa tämä sama joku ei paheksu sitä.
Ehkä asian voisi kiteyttää niin, että minusta todellisuus on säälimätön ja muuttumaton, ja kaikki sen sisällä olevat asiat ja esineet vain toimijoita, eivätkä ne toimijat pysty vaikuttamaan muuhun kuin toisiin toimijoihin.
Lähetä kommentti