Star Trek: Voyager - 2. kausi

Nyt on saatu toinenkin kausi katsastettua ja täytyy sanoa, että kyllähän se huonompi oli kuin ensimmäinen. Tai siltä se ainakin tuntui, sillä ensimmäinen melkein-puolikas kautta on melkein yhtä huonoa jaksoa toisen perään. Lisäksi nyt alkaa pistämään vähän silmään se, että Voyager saattaa jonkun jakson lopussa olla viittä vaille tuusannuuskana, mutta seuraavassa jaksossa taas kiiltää uutuuttaan. Sarjan alkuasetelmaa ajatellen olisi ollut paljon jännittävämpää, jos aluksen kunto olisi jätetty paljon kriittisemmäksi kysymykseksi, kuten se oikeasti olisi. Nyt jää käteen vähän sellainen tuntuma, että tällä kaudella käsikirjoittajat olivat tyytyväisenä siirtyneet kirjoittamaan TNG-jaksoja uudelle miehistölle. Toisekseen jo ykköskaudella häiritsi se, miten delta-kvadrantin asukit muistuttavat niin paljon ihmisiä. Deep Space Ninessä sentään gamma kvadrantista puski Jem'Hadar-sotureita ja muodonmuuttajia. Vortat nyt olivat vähän ihmismäisiä, mutta niidenkin eteen oli nähty vähän enemmän vaivaa kuin lisätty pari syylää naamaan. Kolmanneksi aloin jossain vaiheessa suunnittelemaan Voyager-juomapeliä: joka kerta, kun joku sanoo "some sort of" tai "some kind of", tulee juoda shottilasillinen viinaa. Takaan nopean sammumisen. Siis: teknolöpinä ratkaisi ihan liian paljon asioita. Tässäkin DS9 vei voiton: teknolöpinää käytettiin säästeliäästi (tai ainakin säästeliäämmin) pohjustamaan ongelmia ja tilanteita, joihin nykymaailmankin ihminen voi samaistua. Neljänneksi Voyagerilla tuntuu käyvän pirunmoinen säkä tällä kaudella: tämän tästä he ihan sattumalta kohtaavat alfa-kvadrantissa peräisin oleviin pieniinkin kohteisiin, joista törkein on heti ensimmäisen jakson avaruudessa leijuva Ford-auto, tai myöhemmin kaudella kohdattava, B'Elannan ohjelmoima ohjus.

Noin muuten Voyager on kyllä ihan kelpoa viihdettä. Kahden kauden perusteella en ihan suosittelisi sitä samalla tavalla kuin The Next Generationia ja etenkin Deep Space Ninea, mutta kyllä seasta löytyy koko joukko helmiäkin. Näillä sanoilla siis jaksokohtaisiin arvioihin.

The 37's: Voyager löytää matkoillaan Fordin vuosimallia 1936 kellumasta avaruudesta. Pian tämän jälkeen paljastuu, minne ufojen kaappaamat ihmiset joutuvat: jollekin Maata muistuttavalle planeetalle 70.000 valovuoden päähän. Kas kun sankarimme sattuivatkin kohtaamaan juuri heidät. Ei kovin vahva aloitus kaudelle. 6.

Initiations: Deep Space 9:n hahmo Nog ei koskaan ollut suosikkini, ja nyt sama näyttelijä (Aron Eisenberg) näyttelee tässä barbaaristen Kazoneiden lapsisotilasta, jonka Chakotay epäonnekseen pelastaa. Kazonit eivät ole kovinkaan onnistunut vihollislaji, eikä klingonmainen "kunnia on ansaittava taistelussa voittamalla tai kuolemalla"-hapatus oikein auta. Ja kyllä minua hiertää se, että 2300-luvulla ihmiset vielä harrastavat kaikenmaailman muinaisuskontoja ja uskovat kummitusjuttuihin. 6.

Projections: Taso kasvaa hieman The Doctorin ohjelman hämääntyessä, kun viikon aliavaruusanomalia aiheuttaa ongelmia aina yhtä luotettavilla holokansilla. Muuten ihan kelvollinen eksistentialistinen tutkimus, joka tuo vanhan kunnon luutnantti Barclaynkin (tai hänen hologramminsa, jonka sosiaalinen etevyys hieman harmittaa) takaisin ruutuun, on ihan kelvollinen. 8.

Elogium: It looks like some sort of magnetic distortion, sir. Avaruussiittiöt saavat aikaan Kesissä ennenaikaisen murrosiän, joka on samalla ocampialaisen naaraan ainoat muutama vuorokautta, jonka aikana tehdä lapsia. Neelix pohtii mahdollista isyyttä, ja tämän epäröinnin vuoksi nainen syyttää Neelixiä itsekkääksi. Sitten kun Neelix haluaakin isäksi, niin ei sekään kelpaa. Lopuksi käy ilmi, ettei mitään peruuttamatonta ollutkaan tapahtunut. It appears we have lost our sex appeal, sir. 5½.

Non Sequitur: Harry on jumissa vaihtoehtoisessa todellisuudessa, jossa hän ja Paris eivät koskaan astuneet palvelukseen Voyagerilla. Harryn elämä on hyvää, Parisista tuli öyhöttävä juoppo. Harry kuitenkin hyppää takaisin aikavirtaan, ja palaa takaisin sinne, mistä tulikin. Poh hoh. 6-.

Twisted: Ja tällä kertaa sitten some kind of spatial distortion. Miehistö harhailemassa omalla laivallaan on ihan viihdyttävää, mutta kun jälleen kerran käsikirjoittajat ovat tekaisseet jonkun ilmiön, joka on uhaksi sankareille. Tiedämme, ettei heille voi käydä köpelösti, joten nähtäväksi jää vain se, millaisella liirumlaarumilla siitä selvitään, jos se nyt alun alkaenkaan on mikään uhka. Kakkoskausi ei vaikuta kovin erinomaiselta. 6-.

Parturition: Neelix saa taas mustasukkaisuuskohtauksen, ja hän ja Paris ottavat yhteen kuin mitkäkin nakkikioskijonotaistelijat. Kampausta vaihtanut Janeway lähettää heidät kuitenkin yhdessä tehtävään "planet helliksi" nimetyn planeetan pinnalle, jossa pukarit aivan odotusten mukaisesti sopivat erimielisyytensä ja pääsevät toteuttamaan äidinvaistojaan E.T:n kuoriuduttua munastaan. Voyager ei ole vielä kaatunut itseparodiaan, mutta Neelix kuittailee Parisille tämän "technobabblesta". 6.

Persistence of Vision: Janeway on vaihtanut vanhaan kampaukseen. Kun kerta aiemmatkin kapteenit Kirkiä lukuunottamatta ovat olleet kaljuja (Siskolla tosin taisi kestää pari kautta ennen päänupinkiillotusta), niin miksei Janewaykin. Tottapa Ripley kuuluu trekversumissakin terranien kulttuuriperintöön. Muuten typerä jakso, jossa paha muukalainen aiheuttaa hallusinaatioita. Lisäksi Janewayn vammainen holonovelli alkaa todella tympimään. 5½.

Tattoo: Jakso keskittyy esittelemään Chakotayn esi-isiä, intiaaneja ja paljastetaan Chakotayn tatuoinnin alkuperä. Uskomattoman tylsä jakso, jota ei pelasta oikein edes Tohtorin itselleen ohjelmoima flunssa ja hänen sanailunsa ("I don't have a life. I have a program."). 5.

Cold Fire: Jakso alkaa ihan kohtuullisesti, ja palauttaa mieliin tapahtuman, josta koko matka sai alkunsa. Ollaan Caretakerin lajitoverin jäljillä, ja löydetään samalla Kesin hengenheimolaisia. Kuitenkin käteen jää vähän lässähtänyt kakku. Rutiinijaksona olisi kyllä ihan ok, mutta harmittaa kun sarjan taustajuonesta hävisi palanen hohtoa naispuolisen Caretakerin myötä. 7-.

Maneuvers: Viimeinkin taso kohoaa ja saamme jakson, jossa tapaamme jälleen kazonit ja petturi-Seskan, joka varastaa Voyagerilta yllätyshyökkäyksessä kaukosiirtimen. Voyager empii takaa-ajon kanssa, mutta sitten Chakotay ottaa rikkoutuneen ylpeytensä pakottamana varaslähdön, ja jää lopulta odotetusti vangiksi. Seska ei ole mikään Gul Dukat, mutta loppukohtaus, jossa tämä ilmoittaa varastaneensa Chakotaylta DNA:ta ja hedelmöittäneen itsensä sillä, on kieltämättä kutkuttava. Jakso jää kyllä vain vähän rutiinirutistuksen yläpuolelle, ja loppuratkaisu on typerä - jostain syystä Chakotayta ei voi siirtää kazonien alukselta jonkun dampening field fluctuationin vuoksi, mutta kourallinen kazonilaisia sotaherroja siirtyy kyllä muitta mutkitta. 8+.

Resistance: Tuvok, B'Elanna jäävät valtaapitävien vangeiksi planeetalle, jossa heitä kuulustellaan kovin ottein heidän oletetuista yhteyksistä vastarintaliikkeeseen. Sillä välin Janeway yrittää junailla pelastusoperaatiota mielenterveytensä menettäneen miehen kanssa. Toimiva jakso, jonka ansioihin on luettava se, ettei vastarintaliikkeestä näy kuitenkaan jälkeäkään. 8½.

Prototype: Voyager löytää avaruudesta robottilajin, joka ymmärtää heidän kieltään. Joko he puhuvat sitä, tai heillä on samanlainen maaginen tulkkilaite. B'Elanna uhmaa prime directiveä ja haluaa auttaa ruttusia oppimaan lisääntymään omatoimisesti. Jakso on ihan kelvollinen, mutta ehkä hieman kliseinen. "Robotit kääntyvät luojiaan vastaan" ei ole ihan vieras satu. Lisäksi robottien kumipuku ei oikein auta katsojaa tunnelmaan virittäytymisessä. 7½.

Alliances: Taso pysyy hyvänä jaksossa, jonka teknolöpinäpitoisuus jää ilahduttavan pieneksi. Jatkuvat yhteenotot saavat miehistön miettimään mahdollisuutta solmia Prime Directiven vastaisesti liittoja paikallisen väen kanssa. Petoksia, Kazoneiden ja sen entisten vihollisten historiaa ruoditaan. Miehistön Maquis-puolessa sikiää petturihenkeä. 8½.

Threshold: Paris ja kumppanit ovat iltapuhteenaan ratkaisseet, miten käytännössä tehdään teoreettinen mahdottomuus, Warp 10:n saavuttaminen, mahdolliseksi. Kymppiwarppi merkitsisi ääretöntä nopeutta ja sitä, että kulkija olisi samaan aikaan kaikissa maailmankaikkeuden pisteissä. No, hyvä on. Paris lentelee, ja alkaa lennon jälkeen muuttua liskoksi. DNA kun vaihtuu, niin vaihtuu ulkonäkökin silmissä. Lisko-Paris ja Lisko-Janeway saavat lapsia, ja muuttuvat sitten takaisin ihmisiksi jonkun tempun kautta. Todella typerä jakso, jonka pelastus on se, ettei se ole ihan auttamattoman tylsä. 5½.

Meld: Välitön tasonpalautus. Jakso alkaa jännittävänä murhamysteerinä, ja epäiltyjen lista näyttäisi olevan lyhyt: Maquis-kollegoidensa kavahtama Suder, jonka on tiedetty tappaneen cardassialaisia "liian helposti". Hetken luulin, että tämä olisi taas lällytilällyti-jakso, jossa pahojen ennakkoluulojen osoitetaan olevan väärässä, mutta ei: Suder todella on murhaaja ja myöntää sen heti kättelyssä. Tuvok yrittää ymmärtää murhaajaa, sulauttaa mielensä hänen kanssaan. Komplikaatioita seuraa. Brad Dourif loistaa taas psykotappajana vuotta myöhemmin, kun hän esitti psykotappajaa Babylon 5:ssä. Ihan ysiä en voi jaksolle antaa, sillä jaksossa on kuitenkin aavistuksen verran saarnaava piirre (violence sitä, violence tätä). 8½.

Dreadnought: Voyager löytää sattumalta B'Elannan pari vuotta takaperin virittelemän, alunperin cardassialaisten jättimäisen ohjuksen matkalla kohti maaliaan, viatonta planeettaa, jota ohjuksen sensorit luulevat legitiimiksi kohteeksi. B'Elanna siirtyy ohjukselle juonimaan omia ohjelmiaan vastaan. Ihan kelvollinen jännäri, jonka terää tylsyttää hieman raskaana olevan miehistön jäsenen pohdinnat tulevan lapsensa nimestä. Kyseinen nainen on ollut raskaana jo aika kauan - viivytetäänköhän syntymää osumaan samaan aikaan Seskan lapsen kanssa? 7½.

Death Wish: Valitettavasti jaksoon ei liity rosvoja listivää arkkitehtiä, vaan kaksi Q-jatkumon jäsentä, uusi Q ja täysi Q... Äh, siis itsemurha-aikeissa kieriskelevä Q (joku vieras näyttelijä) ja vanha tuttu, John de Lancien näyttelemä Q vanhoilta hyviltä ajoilta. Yksilön oikeudet, eutanasia, ja kiltin federaatiolaisen naiskapteenin vaikeus päättää ikuisen vankeuden ja avustetun itsemurhan välillä ovat tämän jakson kauraa. Ihan kelvollinen jakso, joka venyttää yhtä vitsiä vähän liikaa ja, mikä pahinta, jossa Jonathan Frakes palaa Rikerinä yhden kohtauksen ajaksi kuvioihin, ja nähdäkseni ihan turhan takia. Ilmeisesti jonkinlainen mainostemppu katselijoiden kalastelemiseksi. De Lancie-Q lupaa palata. Pidin kyllä jaksosta, mutta myönnetään, että nämä Q-jaksot ovat vähän tällaisia tekaistunoloisia. Q:n kaikkivoipaisuus ei ole sen parempi ratkaisu ongelmiin kuin päätön teknolöpinä, ja siksi sen mahdollisuus vähän ärsyttää 8-.

Lifesigns: Tohtori rakastuu kuolemaa tekevästä vidiiani-naisesta teettämäänsä hologrammiin. Paris öyhöttää ja päätyy jakson lopussa oikein putkaan (ja, mikä mukavinta, myös jää sinne jakson loputtua - ollaanko häntä ajamassa ulos sarjasta?). Periaatteessa Tohtorin neuvottomuus naisasioissa on ihan viihdyttävää, mutta minä nyt en saanut tästä jaksosta hirveästi irti. 7.

Investigations: Neelix ryhtyy toimittajaksi. Paris ottaa loparit Voyagerilta ja pestautuu jonkinlaisen kauppalaivueen pilotiksi. Mukavaa, että Parisin melkein huomaamattomat töppäilyt saavat merkityksen. Tässä vaiheessa tekee kyllä mieli huomauttaa, että Paris ei ole ollut kovin tärkeä hahmo ainakaan tällä tuotantokaudella. En muista hänen tehneen pitkään aikaan muuta kuin pyörittäneen sivujuonessa uhkapelirinkiä ja viljelleen silloin tällöin yhdentekeviä one-linereita komentosillalla. "Jälleen yksi petturi"-juonikuvio saa päätöksensä, Parisin oikuttelu paljastuu juoneksi, ja lopuksi ollaan taas kaikki kavereita. Se on kyllä todettava, että tietoturva-asiat Voyagerilla ovat kyllä niin täydellisen retuperällä, että ihme että yleensä vaivautuvat suojaamaan tietoja ja tietokoneen toimintoja. 7½.

Deadlock: Ihan viihdyttävä jakso, jonka pilaa hömppä alkuasetelma (Voyagerista syntyy kaksoiskappale samaan aika-paikkaan) ja tekaistu loppuratkaisu - jos kerran toisen aluksen protonipommitukset aiheuttivat suoria ongelmia toisella aluksella, niin miksei toisen aluksen tuhoutuminen vaikuttanut mihinkään? Äääh. 7-.

Innocence: Tylsä jakso, jossa on ärsyttäviä pikkulapsia, jotka halaavat Tuvokia. Loppuratkaisu auttaa vähän, mutta ei pelasta. 6.

The Thaw: Mielenkiintoinen jakso, jossa Kim ja Torres joutuvat eräällä planeetalla virtuaalitodellisuudessa vallan kaapanneen klovnin ja muun sirkusväen vangeiksi. Pakoon ei pääse, sillä klovni (jota esittää mainio Michael McKean) pystyy tappamaan panttivangit pelkoon. Jakson ongelmiin lukeutuu kylläkin se, että jälleen kaikki on niin kovin ihmismäistä, jota ei nähdäkseni voi selittää silläkään, että klovniakin pyörittävä tietokone pystyy prosessoimaan ajatuksia. Jakso on ilmeisesti jakanut vähän mielipiteitä, ja kyllä se kieltämättä on oudommasta päästä, mutta minuun se kyllä iski ihan. 8+.

Tuvix: Taso pysyy korkealla ärsyttävästä teknotempusta ja DNA-trikeistä huolimatta - Tuvok ja Neelix fuusioituvat omituisessa siirrinonnettomuudessa, jonka aiheuttaa mukana siirretty, "symbiogeneesin" kautta lisääntyvä kukkanen. Ratkaisukin on vähän sellaista teknolöpinää, mutta alun ja lopun välissä käsitellään mukavasti identiteetin ongelmaa. Ratkaisua nimittäin ei keksitä heti, Tuvix ehtii kotiutua alukselle, aloittaa uuden elämän ja solmii uusia suhteita. Kun ratkaisu löytyy, hän pitää sitä murhana. Lopulta Janeway joutuu kovien päätösten eteen, ja hänen kovettunut ja synkkä ilme "teloituksen" jälkeen on Kate Mulgrew'n tähtihetkiä, ja tuo mieleen pettyneen Jean-Lucin siinä jaksossa, jossa Ro Laren loikkasi Maquis-kapinallisten puolelle. 8+.

Resolutions: Kausi lähestyy loppuaan, ja jostain syystä jaksojen taso laskee. Tässä Chakotay ja Janeway ovat sairastuneet omituiseen tautiin, ja koska lääkettä ei keksitä, he jäävät planeetalle kaksistaan joko loppuelämäkseen, tai niin kauaksi kunnes keksivät lääkkeen. Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, ettei Voyagerin väki jätä heitä 43 minuuttia kauemmaksi virumaan. Koska jakso ei muutenkaan käsittele mitään mielenkiintoista ongelmaa Tuvixin tapaan, ei jaksossa lopulta ole oikein mitään mielenkiintoista muuta kuin se, miten ilmeiseen ansaan Voyager itsensä ajaa. 7-.

Basics, pt. 1: Tässä vaiheessa minuun iski pieni Déjá Vu -tunne - olen varmaan nähnyt nuorempana tämän jakson. Kauden päätteeksi on keitetty kasaan cliffhanger-jakso, jossa kazonien Nistrim-lahkon fyyreri Culluh saa viimeinkin Voyager-aluksen haltuunsa, ja jättää miehistön aavikkoplaneetalle kituuttamaan ilman teknologian turvaa. Brad Dourifin psyko-Suderia on mukava nähdä taas, mutta muuten käteen jää omituisen rutiininomainen perusjakso. Ihan katsottava jakso kyllä, mutta ei mitään jännää tai erikoista. 7½.