Eilen tuli Neloselta pari elokuvaa, jotka tallensin digiboksille, ja joista toisen katsoinkin iltasella. Molemmissa oli pääosissa Johnny Depp, mutta kumpaakaan en tallentanut siksi, että pitäisin jotenkin erityisesti Deppistä ja tämän elokuvista. Nick of Time ("Viime Hetkellä" taisi olla suomennos) oli henkilökohtaisesti ennenkaikkea Christopher Walken -elokuva, ja illalla katsomani, plagiarismista ja kirjailijasta kertova Secret Window ("Salainen ikkuna") perustui Stephen Kingin novelliin Secret Window, Secret Garden (jota en muista kylläkään lukeneeni), ja kiinnosti niistä syistä ja muuten yleissivistyksellisistä syistä. Elokuva jäi kylläkin tasolle ihan hyvä.
On kuitenkin mielenkiintoista huomata, miten joku Johnny Depp saa aina muutaman niskakarvan pystyyn. Mies ei nähdäkseni ole lainkaan huono näyttelijä - ei kyllä mitään huipputasoakaan - mutta kaitpa jokin siinä, että häntä pidetään etenkin naisten keskuudessa jotenkin huippuseksikkäänä ja -komeana miehenä, hiertää tällaisen kateellisen ja katkeran, tavallisen miehen mieltä. Tai ehkä vielä pikemminkin kyse voisi olla samasta kuin siinä, kun kauniina ja seksikkäinä pidetyt naiset raportoivat toisinaan, ettei heitä oteta vakavasti. Ilmiölle voi olla monenlaisia perusteluja, mutta kuvittelen melkoisen osan selittyvän sillä, että ihmisillä on taipumus olettaa ominaisuuksien tasapaino: kuinkahan monta kertaa olen nähnyt senkin harhaluulon, että kauniit ihmiset ovat usein jotenkin tyhjäpäisiä, tai että rumina ja tyhminä pidetyillä ihmisillä on kultainen sydän. Samaan tapaan huomaan, ainakin itsessäni, jonkinlaisen taipumuksen - tai halun - väheksyä ulkoelokuvallisilla ansioilla suosiota niittäneiden näyttelijöiden kykyjä, vaikka tarkemmassa analyysissä siihen ei ole mitään perusteita.
Tietenkään stereotypiat eivät synny tyhjästä. Asioilla kuitenkin on usein monimutkaisemmat yhteydet kuin kahden välittömän havainnon välinen suora yhteys, ja siksi stereotypiat usein hajoavatkin yksittäistapausten ominaisuuksiksi. Selvästikään kaikki kauniit ihmiset eivät ole tyhmiä, mutta henkilö, joka on kiinnostunut vain ja ainoastaan kauneudenhoidosta (tai ihan vastaavasti mistä tahansa muustakin asiasta), ei ajattele mitään muuta ja sitäkin vain jollain pinnallisella "kun teen näin, niin jostain syystä tapahtuu näin"-tasolla, on luultavasti kyllä kaunis, mutta älykkyydestä en tiedä. Paitsi tietysti jos määrittelemme älykkyyden kykynä keskustella kauneudenhoidosta, mutta jätetään nyt saivartelematta tämän enempää. Samoin tietysti näyttelijöiden kanssa - epäilemättä on olemassa näyttelijöitä, jotka saavat rooleja siksi että ovat niin hyvännäköisiä, eikä siksi että olisivat edes keskinkertaisia näyttelijöitä. Vai millä rahkeilla joku Paris Hilton (tiedän, ääriesimerkki) muka on saanut rooleja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti