Voyagerin neljäs kausi oli selkeä parannus, mutta on todettava, että tämänkin katsomisessa oli täysi työ. En tiedä, olenko vain tottunut liian hyvään, mutta kyllä se tympäisee, kun käsikirjoittajat menevät lähes jatkuvasti siitä, mistä aita on matalin. Voyager keskittyy liiaksi kepeään viihteeseen. Ei sen tarvitsisi olla Deep Space Nine paremmista science fiction -sarjoista puhumattakaan, mutta kyllä se kipeästi tarvitsisi kovapintaisempia ja teräviä jaksoja lapsellisten kummitustarinoiden ja TNG:stä hylättyjen jaksojen sijaan.
Mutta edellisiin kausiin verrattuna taso on selkeästi parempi, paljolti kiitos uuden hahmon, kauden alussa kollektiivista irtirepäistävän borg-tyttösen, Seven-of-Ninen. Samalla Kes saa kenkää. Harmi, ettei Neelix tai Harry, mutta aina ei voi voittaa. DS9:n tapaista moraalista harmautta ja (trek-mittakaavassa) synkkyyttä ei ole luvassa, mutta arvosanojen keskiarvo näyttäisi pikaisesti arvioiden olevan korkeampi, ja kaudella on useita suositeltavia jaksoja: Scorpionin jatko-osa, Year of Hell, Message in a Bottle, Prey, ja hyvin erilainen jakso Living Witness. Todella harmi, että näiden vastapainoksi on sitten DNA-muuntelujaksoja tai muuten vain tyhjänpäiväisiä ja sataan kertaan nähtyjä jaksoja, joiden loppuratkaisu on käsittämättömät litaniat non-senseä.
---
Scorpion, part II: Odotuksia nostattaneiden kaksiosaisten jaksojen jälkimmäinen puolisko ei yleensä lunasta odotuksia, eikä niin käy nytkään. Species 8472:n uhka ratkeaa vähän liian helposti. Siitä huolimatta ihan kelpo jakso, jossa miehistöön liittyy uusi jäsen, Seven of Nine. Entinen borgi. 8+.
The Gift: Epäilykset heräsivät jo edellisessä jaksossa, kun Jennifer Lienin nimi oli otettu pois alkuintrosta. Kesin matka siis päättyy hänen telepaattisten kykyjensä alettua kasvamaan eksponentiaalisella vauhdilla. Jos minulta kysytään, niin tämä kävi vähän liian helposti, ja loppuratkaisukin on vähän sellainen "Kes nousee seuraavalle tietoisuuden ja eksistenssin tasolle"-tyyppinen taikaisku. 7+.
Day of Honor: B'Elanna ahdistuu klingonperinteistä, niiden noudattamisesta ja noudattamattajättämisestä. Noin muuten Voyager kohtaa pakolaisia, jotka pyytävät ensin viattomasti vähän almuja. Kun niitä ei anneta heidän mielestään tarpeeksi, alkavat nämä mankumaan, kuinka Voyagerin miehistö elää yltäkylläisyydessä (vielä, vaikka matkaa on vielä vuosikymmeniä jäljellä). Kun he eivät kerran saa kaikkea, päättävät nämä kaapata sankareidemme avaruuslaivan. Samaan aikaan B'Elannan ja Parisin sukkula räjähtää (miten niitä sukkuloita oikein riittää, kun melkein joka jaksossa sellainen menee rikki?), ja tyhjiössä leijaillessaan tunnustavat toisilleen rakkautensa. Ääh. 7+.
Nemesis: Chakotay ystävystyy sodassa olevan kansan kanssa, ja oppii vihaamaan näiden vihollista. Olisin ollut valmis tuomitsemaan jakson tylsäksi rutiiniriuhtaisuksi, mutta on siinä pari kutkuttavaa koukkuakin, joka sai tämänkin katsojan hieman häpeäään jakson aikana syntyneitä asenteitaan. 8.
Revulsion: Voyager vastaa hätäkutsuun ja löytää aluksen, jonka miehistö on siivooja-huoltomies -hologrammia lukuunottamatta kupsahtanut. Tyypillinen jännärijakso, joka yrittää ottaa esiin psyko-hologrammin avulla kysymyksen elämänmuotojen paremmuudesta, mutta kuitenkin käteen jää melko kliseinen rypistys. Plussaa siitä, että Harry ihastuu Seven-of-Nineen, joka vastaa melko suorasanaisesti nuoren miehen kiihkoon. ("You wish to copulate?"). 7½.
The Raven: Kuin ihmeen kaupalla sankarit löytävät aluksen, jolla 7-of-9 alunperin assimiloitiin borgien kätyriksi. Tylsänpuoleinen. 6.
Scientific Method: Hölmönpuoleinen perusjakso, jossa näkymättömät natsilääkärimuukalaiset näkymättömine laitteineen tekevät kokeita miehistöllä. Lopussa hurjistunut Janeway tekee toimintasankarin temput, eli asettaa koko miehistön huomattavaan kuolemanvaaraan, mutta kaikki selviää parhain päin. Tässäkin jaksossa leikitään taas DNA:lla, jonka muutoksilla on jälleen välittömästi näkyvä ulkoinen vaikutus. Onneksi muutokset voi peruuttaa yhtä nopeasti kuin ne tulivatkin. Hohhoijaa. Muuten antaisin kutosen, mutta DNA-hömpän takia 6-.
The Year of Hell, part I: Vaihteeksi erinomainen jakso, jossa Kurtwood Smith esittää pakkomielteistä Karjalan palauttajaa, eli krenimiläistä, joka temporaaliaseen kanssa yrittää palauttaa historian mieleisekseen. Jaksossa alkaa kolmoskaudella Kesin aikahyppelyjaksossa enteilty krenim-sota, josta tämän jakson aikana meneekin ensimmäiset pari-kolme kuukautta. Jakson lopussa tilanne Voyagerin kannalta vaikuttaa toivottomalta. Kaikesta potentiaalista huolimatta jaksosta jää vähän tylsä maku. Onhan näitä tiukkoja paikkoja nähty, ja koska jaksossa temppuillaan aika-avaruuden kanssa, niin luultavasti seuraavan jakson lopussa kaikki on kuin mitään ei olisikaan. Joka tapauksessa jaksosta jää uupumaan sellainen epätoivoinen tunnelma, joka onnistuttiin Deep Space Ninessa välittämään kotikatsomoihin asti. Siellä tietysti sota kesti useita tuotantokausia, ei yhtä tai kahta jaksoa. 8+.
The Year of Hell, part II: Paris ja Chakotay ovat jääneet Annoraxin "vieraiksi" Janewayn ja kumppaneiden lymyillessä purkukuntoon päässeellä Voyagerilla. Kerrankin kaksiosaisen jakson jälkimmäinen osa on parempi - Janeway ja Annorax ovat kumpikin pakkomielteidensa ajamia johtajia, joiden touhut alkavat epäilyttää hierarkian alemmilla tasoilla olevia. Loppuratkaisu on ennalta-arvattava, mutta Voyagerin mittakaavassa viihde on laadukasta, vaikkakin ooh!aah!-elämyksiltä säästytään. 9-.
Random Thoughts: Sankarit kohtaavat telepaatteja, ja B'Elanna syyllistyy ajatusrikokseen. Paitsi että kyseessä onkin juoni. Ihan kelvollinen jakso, jota vaivaa tietty kaavamaisuus: onhan näitä nähty, missä sankari joutuu syytteeseen rikottuaan epähuomiossa ja tietämättömyyttään paikallisia lakeja, ja sitten sotkua selvitellään, ja lopussa kaikki on hyvin. Aiheesta (mielenmaisemien lukemisesta) olisi voinut tietysti tiristää enemmänkin. 8.
Concerning Flight: Kerrassaan tylsä jakso, jossa John Rhys-Davies pääsee jälleen esiintymään Leonardo da Vincinä. Ärsyttää Tohtorille tehtailtu taskutietokone, joka jotenkin onnistuu luomaan hologrammeja sinne, missä muuta asiaankuuluvaa laitteistoa ei ole. Muutenkaan jaksossa ei ole oikein mitään, mitä ei olisi nähty jo ihan tarpeeksi monta kertaa. 6-.
Mortal Coil: Vaikka en pidäkään Neelixistä, ei hän kuitenkaan ole sarjan paskimpia hahmoja (Harry Kim on). Jakso, jossa Neelix kuolee, ja yrittää myöhemmin itsemurhaa, ei voi olla ihan huonokaan. Itse asiassa parhaita Neelix-rutistuksia kolmoskauden Fair Traden ja ykköskauden Jetrelin ohella. Tietenkään ei ollut epäilystäkään, etteikö kaikki loppuisi parhain päin, mutta se kai on annettava sitten anteeksi. Ärsyttävä pikkukakara ja turhan onnellinen loppu pilaa vähän mukavan raskasta tunnelmaa. 8+.
Waking Moments: Tavanomainen "miehistö näkee painajaisia, mutta takana onkin riivaajat"-jakso. Ei varsinaisesti huono, mutta malliesimerkki rutiinirutistuksesta, joka ei sanottavammin jää edes mieleen. 7.
Message in a Bottle: Seven löytää keinot kommunikoida alpha-kvadranttiin, kunhan ensin pari pikkuongelmaa on ratkaistu lähettämällä Tohtori valtaamaan takaisin romulaanien kaappaamaa alusta. Vihdoin ja viimein päästään painimaan vähän sarjan taustajuonen kimpussa. Hyvää jaksoa pilaa vähän sen kepeä luonne. Toiseksi en ymmärrä, miten Tohtorin ohjelmakoodista ei voi muka tehdä kopiota, vaan sitä käsitellään ikäänkuin jonkinlaisena konkreettisena palana, joka muuten käyttäytyy kuin sähköisessä muodossa oleva tieto. 8.
Hunters: Edellinen jakso ikään kuin jatkuu. Alpha-kvadrantin kotiväeltä alkaa tulemaan kirjeitä. Hyviä uutisia, huonoja uutisia. Käsikirjoittajat eivät mielellään ota sisarsarjan pääpahista, Dominionia, puheeksi, vaan viittaa hämärästi vain johonkin gamma-kvadrantista kotoisin olevaan voimaan. Chakotay kuitenkin saa tiedon, että maquis-kapinalliset on tapettu melkein viimeiseen mieheen ja naiseen, kuten näimme aikoinaan DS9:ssä. B'Elannakaan ei tätä uutista sulata. Saisimmepa tulevissa jaksoissa nähdä vähän enemmänkin tätä ruokalajia - sarjan alussa maquis'ien ja tähtiliittolaisten välinen kitka vaikutti olevan merkittävääkin laatua, mutta sitten se unohdettiin ja keskityttiin seikkailemaan. Hirogen-muukalaiset alkavat uhittelemaan, ja ilmeisesti kuulemme vielä jatkossa heistä. Tosin moiset raakalaiset eivät edelleenkään pärjää trek-versumin paremmille vihollisedustajille jostain romulaaneista lähtien, puhumattakaan em. Dominionista perustajineen ja vortineen. Ihan kelpo jakso, joskin hirogen-sivujuonne ei oikein kuulu asiaan, kun kerrankin voitaisiin tiristää mehuja Voyagerin kohtalosta. Sitäpaitsi Harryn lapsellisuus ärsyttää. 8.
Prey: Hirogen-soturi metsästää laji 8472:n edustajaa. Voyagerin väki arpoo, kumpaa auttaisivat. Seven of Nine uhmaa avoimesti Janewayta ja toteaa lopuksi tämän olevan pettynyt ja rankaisevan Seveniä siksi, ettei tämä ollut muuttunut enempää Janewayn kaltaiseksi. Varsin toimiva jakso. 8+.
Retrospect: Seven saa jonkinlaisia takaumia. Totta puhuakseni taisin nukahtaa jakson aikana, enkä jaksanut alkaa katsomaan uudestaan, joten jääköön arvostelematta toistaiseksi. ?-.
The Killing Game, part I: Hirogeniläiset ovat kaapanneet Voyagerin, ja alistaneet miehistön väkivaltaisiin holokansiseikkailuihin. Koko jakso tuntuu vähän tekosyyltä sijoittaa tutut sankarimme toisen maailmansodan aikaiseen Ranskaan taistelemaan natseja vastaan. Mademoiselle de Neuf avaa hiuksensa ja laulaa. Niin tai näin, minua tympii, enkä varmasti ole ainoa, miten käsikirjoittajat eivät yhtään piittaa realiteeteistä, vaan tarpeen vaatiessa holokansikin taipuu kattamaan vaikka kokonaisen kaupungin. Kyllä tämä viihteestä kuitenkin menee. 7.
The Killing Game, part II: Sama meno jatkuu kuin ykkösosassakin. Hirogen-johtajan motiivit tällaiseen kidutukseen kuitenkin paljastuvat, mutta tarina jää silti epäuskottavaksi (siis Trekin kontekstissakin epäuskottavaksi) viihdeseikkailuksi. 7.
Vis À Vis: Bob "Bulldog" Briscoe (näyttelijä Dan Butler) Frasierista on vierailevana tähtenä kaikkiaan keskinkertaisessa hömppäjaksossa, joka kuuluu "DNA-taikatemppu"-jaksojen ikävään kategoriaan. Plussa tulee Butlerista. 6+.
The Omega Directive: Muuten keskinkertainen jakso, jossa viikon hiukkasen takia jopa Janeway rikkoo silmäänsä räpäyttämättä päädirektiiviä ("For the duration of this mission Prime Directive is rescinded"). Seven of Nine uhmaa jälleen Janewaytä, mikä vähän nostaa jakson arvostusta. 7+.
Unforgettable: En malta olla arvioimatta jaksoa unohdettavaksi. Chakotay rakastuu naiseen, joka oli aiemmin rakastunut Chakotayhyn ja sen jälkeen joutunut pyyhkimään koko miehistön muistot naisesta ja tämän edustamasta rodusta. Lemmenkipeä nainen kuitenkin palaa Voyagerille virkistämään vähän muistoja, mutta ongelmia seuraa. Hohhoijakkaa. 6.
Living Witness: 700 vuotta myöhemmin Voyagerista on tullut revisionistisen historiankirjojen kirjoittamisen jäljiltä varsin huono muisto erään kansan keskuudessa. Tohtorista otettu varmuuskopio kuitenkin löytyy, ja vääryydet päästään oikaisemaan. Varsin toimiva jakso, joka tuo mieleen Babylon 5:n neloskauden päätösjakson Deconstruction of Falling Stars. On mukava nähdä varsin, sanoisinko, fasistinen versio sankarimiehistöstä, jonka periaate on turvautua väkivaltaan, kun diplomatia pettää. Janeway päättää kansanmurhasta silmääkään räpäyttämättä, Chakotay kuulustelee vankeja apunaan Harry, joka ei pelkää hakata kuulusteltavia. Neloskauden parhaimmistoa. 9-.
Demon: Kerrassaan typerä jakso. Nyt DNA:ta kopioimalla voi paitsi tehdä kloonin toisesta olennosta, myös tämän ylläolevista vaatteista ja elektronisista laitteista jotka, toisin kuin alkuperäiskappaleet, kestävät helposti satojen asteiden lämpötiloja. Kyllähän tämä kertaviihteestä kai menee, mutta enpä haluaisi katsoa uusintana. 6-.
One: Jakson alkuasetelma on vähän hölmö - alus ajautuu ison tähtisumun äärelle. Sen kiertäminen veisi vuoden, mutta läpi meneminen vain kolme kuukautta. Harmillista kyllä, tähtisumu aiheuttaa miehistölle Seveniä lukuunottamatta sietämätöntä päänsärkyä, ja itse asiassa tappaakin yhden statistin. Ratkaisu on nukuttaa muu miehistö, ja jättää alus herran, Sevenin ja hologrammi-Tohtorin haltuun, ja ajaa läpi. Kun tästä päästään yli, tarjoillaan meille puolisen tuntia Sevenin ja Tohtorin välistä naljailua, ja Sevenin mökkihöperöityminen Tohtorin jouduttua sammuttamaan itsensä. Hieman tietysti harmittaa, että tällä kaudella ollaan keskitytty paljolti seiskatytön edesottamuksiin hänen sopeutuessa miehistöön, mutta ei auta. Hyvä jakso kuitenkin. 8.
Hope and Fear: Kausi päättyy tympeämmänpuoleisen rutiinijakson merkeissä, jossa Ray Wisen (Twin Peaks, Robocop) esittämä ystävällinen muukalainen auttaa selvittämään Message in a Bottle -jaksossa (vai Huntersko se oli) vastaanotetun viestin. Kotiinpaluu kolmessa kuukaudessa vaikuttaa mahdolliselta, mutta jälleen kerran porukat joutuvat pettymään, ja tyytymään vaivaiseen 300 valovuoden harppaukseen. Enää 57000 valovuotta matkaa kotiin. Jakson hyviin puoliin kuuluu kuitenkin jälleen kerran Sevenin hahmokehitys. 7+.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti