Star Trek: Voyager, 3. kausi

Voyagerin kolmoskauden katseleminen lähti vähän verkkaisesti käyntiin. Ei siksi, että alkupään jaksot olisivat olleet huonoja, mutta iltaisin ei vain ollut aikaa, ja kun yhtä jaksoa yrittää katsoa 4 kertaa, ja vasta viidennellä onnistuu katsomaan sen nukahtamatta, syö se vähän miestä. Kokonaisuudessaankin kausi heikommanpuoleinen, mutta lopussa taso vaikuttaisi lähteneen nousuun. Toivotaan, että vetoa riittää seuraavallekin kaudelle.

Kaikkiaan on yhdyttävä niihin muualtakin lukemiini näkemyksiin, että Voyagerissa on paljon potentiaalia - hukattua potentiaalia. Kolmoskauden alkumainingeissa miehistön sisäinen kitka (Starfleet vs. Maquis) haudataan kokonaan, ja se, mikä olisi voinut inhimillistä käytöstä, hahmoja ja vieraita tilanteita tutkiva sarja, onkin nyt lähinnä seikkailusarja, joka yksittäisiä pieniä hetkiä lukuunottamatta olisi voinut sijoittua alfakvadranttiinkin. Hahmoissahan ei sinänsä ole mitään vikaa - paitsi Neelixissä, ja edes hän ei ole ihan niin ärsyttävä kuin lapsuudestani muistin - ja mahdollisuuksia olisi vaikka mihin. Mahdollisuuksiin ei kuitenkaan tartuta muuten kuin melko arasti silloin tällöin.

Ja sitten jaksokohtaiseen raporttiin.

Basics, pt. 2: Kakkoskauden päättäneen tuplajakson jälkimmäinen puolisko on ihan perusjännittävä jakso, jonka huonoihin puoliin kuuluu muutaman hahmon antiklimaattinen loppu. Edelleen Suderia oli mukava nähdä, ja Brad Dourifin suoritus korvaakin osan jakson keskinkertaisuudesta. Miehistön seikkailut aavikkoplaneetalla nyt oli vähän sellaista "kaitpa tämän nyt katsoi ennemmin kuin selkäänsä otti"-tasoa. 7+.

Flashback: Star Trekin 30-vuotissynttäreitä varten tuotettiin kaksi tribuuttijaksoa. Deep Space Ninen Trials and Tribble-ations oli loistoviritys, Voyagerin Flashback ihan hyvää tasoa oleva, mutta hieman kalastelulta tuntuva kyhäelmä, jonka loppuratkaisu alleviivaa kalastelijamaisuutta. George Takei ja Tuvokin menneisyyden sijoittaminen Star Trek kutosen tapahtumiin on tietysti ihan kelpo viihdettä. 8.

The Chute: Yritin tätä jaksoa katsoa 4 kertaa, ja viidennellä kerralla onnistuin. Tosin tätä ei ole luettava jakson viaksi, sillä siinä ei pahemmin ole muuta vikaa kuin se, että Janewayn epäonnistuvat yritykset diplomatiassa ja terroristien kiristäminen ei sanottavammin nappaa, ja vie turhaa aikaa Kim ja Parisin selviytymistaistelulta akritirialaisessa vankilassa. Yllättävän raaka Star Trek- ja Voyager-jaksoksi. Loppuratkaisu on jälleen jonkinlainen pettymys, eikä jaksolla ole oikein mitään sanomaa korkeintaan kuin vaihtoehtoisen vankeinhoitojärjestelmän (ei vartijoita ja pannaan ne tappamaan toisiaan) esittelyä. 8-.

The Swarm: Monessa mielessä tyypillinen jakso, jonka paras puoli on se, että kerrankin muukalaiset ovat muukalaisia, eivätkä syyläisiä ihmisiä. Muun miehistön kamppaillessa hyönteisansassa Tohtori menee rikki - muisti on tullut täyteen, eikä kukaan halua resetoida sitä ja hävittää kahden vuoden edestä muistoja. Jakson alussa Tohtori nähdään opettelemassa oopperalaulua, kun hänet kutsutaan holokannelta työterveysasemalle hoitamaan töitään. Minusta tuntuu, että sarjan tekijät alkoivat pitää Tohtorin erityispiirteitä rasitteina, koska ne asettivat tiettyjä rajoja sille, mitä Tohtori voi tehdä. Minusta on todella harmi, että hänestä on kuitenkin tehty aina vain ihmismäisempi ja toivoin, että Tohtori jouduttaisiin todella resetoimaan. Eivät kuitenkaan uskaltaneet, vaan loppu hyvin, kaikki hyvin, mikä tuskin tulee kellekään silti yllätyksenä. 7+.

False Profits: Pari ferengiä TNG:stä tekee paluun kohtuullisen turhassa jaksossa, jossa Voyagerin väki katsoo kansalaisvelvollisuudekseen pelastaa kansan jumalilta, joita sankarimme eivät hyväksy. Jakso sentään kuitenkin käsittelee jotain kysymystä, teologista luonteeltaan. 6.

Remember: Jakson katsomisesta tämän pika-arvostelun kirjoittamiseen on melko pitkä aika, joten tekee vaikeaa muistaa. Muistaakseni kuitenkin melko tavanomainen telepaattinen riivausjakso, jollaisia on taidettu nähdä jo. 7.

Sacred Ground: Kes tekee kuolemaa yritettyään lähestyä muukalaisten pyhättöä. Jakso oli muistaakseni tylsä kuin mikä, ja sanoma tuntui olevan uskomuslääketieteen kannatus. 6-.

Future's End, pt. I & II: Ihan kelvollista viihdettä, joka tuo mieleen Star Trek IV: The Voyage Homen. Tässä sankarit palaavat 2300-luvulta nykyajan Los Angelesiin pelastamaan 2900-luvun maailman. Ainoa marinan aiheeni on se, että jakso on vain viihdettä epäilystä herättävinä temporaaliparadokseineen, eikä se oikein käsittele mitään. Kolmoskauden parhaimmistoa silti. 8+.

Warlord: Muukalainen riivaa Kesin. Poh-hoh. Hyvänä puolena se, että Sotaherra-Kes lemppaa Neelixin. Lisäksi näemme melkein lesbosuudelman. Melkein. DS9:ssä sitten näemme loppuun asti. Muuta tässä ei sitten oikein ollutkaan. 6-.

The Q and the Grey: Q-jatkumossa on syttynyt sisällissota, ja de Lancie-Q haluaa Janewaystä lapsensa äidin. Nais-Q suvaitsee olla toista mieltä. Kerrassaan typerä jakso. 6.

Macrocosm: Makrovirukset (jättikokoiset, aluksi hieman kärpästä muistuttavat pöpöt) valtaavat Voyagerin. Kathryn "Ripley" Janeway pelastaa päivän tässä paikoin hyvin paljon Alienia muistuttavassa toimintajaksossa, jossa ei sen kummemmin kuitenkaan järkeä ole, eikä Alienin mahtavaa tunnelmaa. 6.

Fair Trade: Kolmoskausi alkoi vaikuttamaan jo huonolta, mutta nyt on tarjolla vähän parempaa. Jakso ei edes käsittele ferengejä, vaan on vaihteeksi yksi nelkytminuuttinen, jolloin Neelix ei tunnu pelkältä ärsyttävältä pelleltä, vaan on pikkurikollismenneisyyksineen ihan kelvollinen hahmo. Voyager on saapunut Nekrit Expansen seutuville, joka samalla on Neelixin tunteman maailman raja. Rajalla on kuitenkin pieni avaruusasema, jossa Neelixin vanha tuttu majailee, ja jonka kanssa Neelix sotkeutuu, kuvitelkaa, huumekauppaan ja murhaan. Asema kauppakatuineen ja hämärine kaupustelijoineen tuo jotenkin mieleen Babylon 5:n. Fair Trade ei ole varsinaisesti mitään erikoista, mutta kelvollinen katsaus siihen, miten hyvät aikeet ja pienet viattomat harha-askeleet muuttuvat isoiksi huoliksi. 8.

Alter Ego: Harry rakastuu holodeck-hahmoon, joka rakastuu Tuvokiin. Sitten kun katsojat luulevat, että kyseessä on halpa lämmittely TNG:n Moriarty-jaksoista, niin alkaakin totuus paljastumaan. Jakso ei nyt ihan minun makuuni ollut, vaikka Tuvokin yksinäisyys onkin ihan mielenkiintoinen teema - josta kuitenkin voisi saada irti paljon enemmänkin. 7+.

Coda: Janeway loukkaantuu, ja käy läpi near death -kokemuksen (miten pitäisi suomentaa?). TNG:n Tapestry oli paljon parempi, vaikka siinä olikin Q. Tässä on kuitenkin vain tavanomainen riivaaja-alien. Typerä. 6-.

Blood Fever: Hiljattain hihasta reväisty vulkaani käy läpi pon farr'n. Varsinaisesti jakso on melko tavanomainen mukaelma "tauti riivaa miehistön jäseniä"-jakso, mutta toisaalta siinä myös käsitellään seksuaalisuutta ja tabuja, mikä on tietysti mukavaa vaihtelua tarkoituksettomiin toiminta- ja teknolöpinäjaksoihin. Antaisin kuitenkin seiskan, mutta ihan viimeinen kohtaus, jonka jälkeen tulee fade out lopputeksteihin, asettaa niin kutkuttavasti tunnelman seuraaville jaksoille, että se pelastaa paljon. 8.

Unity: Panokset kovenevat. Edellisen jakson paljastus saa jatkoa, ja maalaa delta-kvadrantista asteen verran uhkaavamman. 8½.

Darkling: Typerä jakso, jossa Kes käyttäytyy kuin typerä teinityttö (charmikas seikkailijanrenttu hurmaa hänet), ja Tohtori peukaloi persoonallisuuttaan hyvin aikein. Tie Helvettiin on tunnetusti asfaltoitu niillä, ja ongelmia seuraa. Mitään erityistä arvoa jaksolla ei ole, mutta Robert Picardon näyttelijäntaitoja on ihan mukava seurata. Jaksossa vahvistetaan, että Neelixin ja Kesin suhde on katkolla, mikä on hyvä asia - eipä tarvitse (välttämättä) enää kestää Neelixin noloja mustasukkaisuuskohtauksia. 6.

Rise: Vähän typerä, mutta edellistä kelvollisempi jakso, jossa muuan planeetta ja sen muutama tuhat asukasta joutuvat järjestelmällisen asteroidipommituksen kohteeksi. Jaksossa kehitellään Neelixin ja Tuvokin välistä suhdetta. Opetus kuitenkin on, että tunteet ja intuitio jee, logiikka ja järkeily buu. Tosin Tuvok pelastaa lopussa kuitatessaan Neelixille (sitaatti epätarkka): one day your intuition will fail and then you will have to accept that logic is primary above all else. 7-.

Favorite Son: Muukalaiset, jonka väestöstä 90 % on erittäin viehättäviä ja seksuaalisesti aktiivisia naisia, saavat jollain kepulikonsti-dna-myrkytyksellä Harryn luulemaan itseään yhdeksi heistä. Jakson idea on, että pahat naiset (joita Harry lopussa vertaa seireeneihin) käyttävät miehiä hedelmöittämiseen, jossa prosessissa mies kuolee. Harmi, ettei sidontateemaakaan viety pidemmälle. Muuten jakso on kliseinen ja tylsä kuin mikä. 5½.

Before and After: The Curious Case of Kes. Kes ei ole koskaan ollut suosikkihahmojani, mutta tämä nimenomainen jakso on kyllä mainiota seurattavaa. Kes herää muistinsa menettäneenä kuolinvuoteeltaan, ja alkaa siirtymään sykäyksittäin ajassa taaksepäin. Jaksossa valotetaan Voyagerin tulevaisuutta - joka kyllä lopussa ärsyttävän lisämääreen "mahdollinen". 8.

Real Life: Tohtori perustaa itselleen holokannelle perheen. Perhe on oikea unelma, mutta B'Elanna säätää siitä vähän realistisemman. Robert Picardo loistaa taas. Jaksossa on jonkinlainen B-juonikin, mutten muista sitä enää, eikä se siis voinut mitenkään tärkeä olla. Liekö joku subspace anomaly of the week -tyyppinen. 7+.

Distant Origin: Ihan mielenkiintoinen jakso, jonka ensimmäinen puolisko keskittyy lähes täysin muukalaisrotuun, jonka yksi tiedemiesedustaja arvelee, että hänen rotunsa on peräisin jostain aivan muualta maailmankaikkeudesta - Maasta. Dinosaurusnäytöksen kautta jakso siirtyy sitten selvittämään, kumpi on tärkeämpää: uskonnollisten opinkappaleiden suojelu, vai tieteen ja tietämyksen edistys. 8-.

Displaced: Tylsemmänpuoleinen jakso, jossa viekkaat muukalaiset kaappaavat Voyagerin vaihtamalla miehistön jäsenet yksi kerrallaan omiinsa. Ei tästä oikein saa irti mitään, vaikka ei jakso nyt ihan toivotonkaan ollut. Rutiininomaista kertakäyttöviihdettä. 7-.

Worst Case Scenario: B'Elanna löytää holonovellin, joka vihdoin ja viimeinkin käsittelee miehistön tähtiliittopuolen ja maquis-puolen ristiriitaa skenaariossa, jossa Chakotay junaileekin Maquis-väen kapinaan Janewaytä ja muita vastaan. Jakso vähän lässähtää loppupuolella tyypilliseksi "holokannella asiat menevät sekaisin, suojaustoiminnot menevät pois päältä eikä ohjelmaa voi lopettaa"-jaksoksi, joita on nähty jo aivan tarpeeksi, mutta joka kuitenkin ilahduttavasti antaa kauden alussa kupsahtaneelle Seskalle mahdollisuuden iskeä vielä kerran, haudan takaa. 8+.

Scorpion, part I: Kolmoskauden paras jakso. Voyager saapuu borgien avaruuteen löytääkseen jotain vielä borgeja pahempaa - laji numero 8472:n. Janeway yrittää päästä sopimukseen paholaisen kanssa, ja päätyy borgialukselle solmimaan sopimuksia, kun jakso loppuu kutkuttavasti sanoihin to be continued. Vaikka ilmiselvää The Next Generation-vastinpariaan Best of Both Worldsia jakso ei millään pysty ylittämään, taitaa katselu jatkua melkein välittömästi neloskauden jaksoin. 9+.