Käytöskukkatarhuri

Palatakseni taannoiseen juoppolalli vs. venäläismies -episodiin, on kai syytä mainita, ettei minulla ole mitenkään intohimoista suhdetta maahanmuuttopolitiikkaan. En pidä monikulttuuria minään itseisarvona, jota on syytä edistää vain sen itsensä vuoksi. Toisaalta en välitä myöskään sotkea itseäni ns. maahanmuuttokriittisyyteen, joka on vähän kuin Perussuomalaiset - aate mahtuu kyllä tähän maailmaan, aatteen piiriin kuuluville kannoille on nähdäkseni löydettävissä perusteluja, mutta käytännössä liike näyttäytyy vähintäänkin epäilyttävänä.

Se, mitä kuitenkin kannatan kiihkomielisesti, on ihmisiksi käyttäytyminen. Uskon, että maailma olisi parempi paikka, jos käyttäytyisimme siivosti, kanssaihmisiä häiritsemättä. Ilman muuta yhteiskunnallisissa asioissa saa olla vallitsevaa tilaa vastaan ja ilmaista erimielisyytensä, mutta se pitäisi tehdä sivistyneessä hengessä. Möykkääminen ja riidan haastaminen bussissa viattomalle sivulliselle ei tällaiseen intellektuelliin yhteiskuntakritiikkiin kuulu, vaan on sitä miltä kuulostaakin: vähäpäisen apinan riekuntaa, jota ihmisiksikäyttäytymisen kannattajan tulee paheksua pelkästään jo sen itsensä vuoksi, eikä vain siksi, että sitä mieluummin auttaisi maahanmuuttajaväkeä integroitumaan yhteiskuntaan sen sijaan, että tuhotaan aktiivisin toimin mahdollinen motivaatio vaikkapa opetella sitä suomea ja olla alkuperäisväestön kanssa ennemmissä tekemisissä. Jos maahanmuuttajien yhteys kunnolliseen, työtätekevään väestöön katkeaa peruuttamattomasti, seurannee niitä kriitikkojen povaamia ongelmia vastaisuudessa.

Tässä siis päivän mielipide lyhyesti ennen nukkumaanmenoa. Mainittakoon, että maahanmuuttoasioista puhuminen tuntuu jotenkin likaiselta, enkä ole varma, haluanko liata käsiäni ainakaan tätä enempää millään maahanmuuttokeskustelulla, joka on minusta muutenkin vähän omituisesti värittynyt. Tarkoitan, että maahanmuuttokeskustelu ei nähdäkseni oikein edes käsittele maahanmuuttoa, vaan toimii lähinnä kahden vastakkaisen, intohimoisen suhtautumisen taisteluareenana.