perjantai 5. elokuuta 2016

Pitkästä aikaa, taas

Edellisestä blogikirjoituksesta olikin kauemmin kuin luulin. Takaraivossani kytee jatkuvasti halu kirjoittaa, mutta käytännössä Facebook-statukset ovat tyydyttäneet tarpeeni, ja tuskin tässä mikään on muuttunutkaan. Tulin vain lukeneeksi eräänä iltana yhtä takavuosien suosikkibloggaajani. Näin on tainnut käydä ennenkin. Tällä kertaa keräämieni blogiarkistojen ääreen johdatti keskustelu sosiologista ja kirjasta, joka käsitteli todellisuuden sosiaalista rakentumista, ja joka onkin parhaillaan matkalla - kun hetki sitten Internetistä tarkastin - lähikirjastooni, joka on nykyisin Kallion kirjasto. Ympyrä sulkeutuu. Nuorena bloggaajana, kymmenen vuotta sitten, ärsyttävintä oli Helsingin sisäpiiri, joka käsitykseni mukaan asui juuri näillä nurkilla, johon itsekin pian 2 vuotta sitten muutin.

Josta puheen ollen, olen viihtynyt hyvin, kiitos vain kysymästä. Ei ne kusivanat ja spurgut, joista silloiset bloggaajat tuntuivat innostuvan (ainakin sellaisen vaikutelman sain, saatoin tosin olla asenteellinen), eikä hippien maailmanparannustempaukset vaan se, että palvelut Kalliosta keskustaan ovat kävelymatkan päässä, ja työpaikka myös. Mihinkään ei tarvitse käytännössä enää lähteä, vaan riittää mennä. Ero lähiöön voi tuntua pieneltä, mutta pelkästään jo runsaan 5 minuutin työmatka suuntaansa tuo viikossa lisää minuutteja varsin tuntuvasti. Lukeminen tosin on vähentynyt bussimatkojen jäätyä. Lisäksi auto jäi kertaheitolla tarpeettomaksi, vaikka en ole vielä halunnut myydäkään sitä.

Tällainen tekohengitys tällä kertaa. Yritän nyt taas olla ahkerampi tämänkin kanssa.