maanantai 30. kesäkuuta 2008

Musick

Aloin muutama päivä sitten inventoimaan levykokoelmaani. Tarkoitus on tehdä levyistä jälleen yksi excel-taulukko ja katsoa vähän, raaskisiko luopua muutamasta ihan vain siksi, että noita on arviolta nelisen sataa, joista suurin osa on hankittu lukion lopun ja viime syksyn välillä, siis 19-25 -vuotiaana.

Olen joskus jostain kuullut tai lukenut, että ihmisen musiikkimaku koostuu enimmäkseen siitä musiikista, jota kuuntelee tuossa iässä. Kuitenkin huomaan, että minulla on loppujen lopuksi erittäin laaja valikoima huonoja levyjä, joista en piittaa musiikin itsensä vuoksi, vaan paremminkin siksi, että olen halunnut esittää marginaalimusiikin ystävää., ja ollakseen marginaalimusiikin ystävä on oltava tykkäävinään mahdollisimman tuntemattomista ja ammattitaidottomista ("aidoista, epätuotetuista") yhtyeistä.

Kyse on siis siitä, että sitä muiden ihmisten tavoin haluaa kuulua viiteryhmään. Hedelmällisempää varmaan olisi ollut ostaa enemmän bändipaitoja ja niittejä, värjätä hiukset ja lähteä Tuska-festivaaleille pussikaljalle, jonne kaikki olettivatkin minun tänä vuonna lähtevän. En kuitenkaan suuremmin piittaa elävästä musiikista, ja toisekseen minua kiinnostaa raskaassa musiikissa itse musiikki, ei elämäntapa. Joidenkin mielestä ne ovat erottamattomat; itse en näe mitään syytä sille, miksi niiden pitäisi olla. Manowarin sanoitukset eivät ole peruste, vaikka itsekin arvostan kyseistä yhtyettä.

Julkaistaan tämä merkintä nyt, niin pysyy kirjoitusrutiini yllä. Tai oikeastaan kirjoitin tämän jo aiemmin, joten puhutaan nyt sitten julkaisurutiinista.

lauantai 28. kesäkuuta 2008

Kirjoitusblokin kourissa

Olen vähän aikaa pitänyt blogia Wordpressin puolella, mutta päivitystahti on kiireiden hellitettyäkin jäänyt toivottua heikommaksi. Tiedän kuvittelevani pikku-ukkoja sinne, missä niitä ei tosiasiassa ole, mutta tulin ajatelleeksi, että ehkä olen vain niin tottunut Bloggeriin, ettei Wordpressin kanssa pääse oikeaan tunnelmaan. Tai sitten yritän vain peittää sanottavan puutteen aloittamalla uusia blogeja, joissa voi sitten kirjoittaa tällaisen merkinnän aikansa kuluksi.

Tosiasiassa kirjoittajan blokki taitaa johtua sekä sanottavan puutteesta että siitä, että kirjoitusrutiini on päässyt ruostumaan pahemman kerran. Luin vuoden takaisia merkintöjäni muinaisesta blogistani, ja siellähän oli roskan joukossa hyvääkin materiaalia. Ennen kaikkea kirjoitin lähes päivittäin. Silloin olin kyllä työtön, ja aikaa oli vaikka mihin. Nyt ei enää ehdi. Työelämään siirtymisen jälkeen vapaa-aika ei ole enää ollut mikään ongelma, vaikka ei sitä varsinaisesti ole mitään sen erikoisempaa elämääkään hankkinut.

Olenkin sitä mieltä, että se kuuluisa elämä on juuri tätä. Nuorempana sitä kuvitteli, että elämä on lukuisia ihmissuhteita, jatkuvaa juhlimista - joskaan pakonomainen ja jokaviikonloppuinen baarikierros ei minusta kuulosta kovin juhlalliselta; itse käyn baareissa silloin tällöin lähinnä kavereita tavatakseni ja ajatuksia vaihdellakseni, en "juhliakseni" - eli toisin sanoen krapulaa ja loputtomia kriisejä, rankkuutta. Nyt tiedän, että elämä on paremminkin sitä, että on juuri sen verran vapaa-aikaa, että sen voi täyttää parilla harratuksella, eikä sen jälkeen jää enää aikaa. Se ei ehkä kuulosta miltään, mutta tosiasiassa vaikka se ei synnyttäisikään illuusiota "täysillä elämisestä", ainakin se estää elämättömyyden tunteen. Muuta minä en ole pyytänytkään. Sivumennen sanoen "täysillä eläminen" on aina kuulostanut pelkältä kiertoilmaukselta sille, että elämä on ajautumista kriisistä toiseen impulssiensa vietävänä, eli omaa tyhmyyttään, enkä ymmärrä mitä hienoa siinä on. Mutta olen tietenkin oikeakätinen, valkoihoinen heteromies, enkä siis tietenkään voi ymmärtää.