Autokoulun teoriatunneista on 30 %, siis melkein kolmasosa, käyty näin ensimmäisen viikon jälkeen. B1-osio on takana, ja kävin viikolla lisäksi maantieajoa ja ohitusta käsittelevillä tunneilla, kun ne kerran saa käydä missä järjestyksessä huvittaa, ja toisaalta meitä miltei yllytettiin käymään mikäli vain kynnelle kykenisimme. En näin jälkeenpäin ole ihan varma, kannattiko - vaikka toisaalta taas tunnit, nuo B3-osion tunnit mukaanlukien, eivät varsinaisesti ole olleet rakettitiedettä. Tuntuukin, että ajotunneilla asiat sitten käytännössä kuitenkin opitaan, ja teoriatunnilla vain pohjustetaan ajotunteja, joista muuten ensimmäinen on ensi keskiviikkona. Odotan jo innolla.
Kuten arvelin, olen kurssini vanhin. Itse asiassa en ole koulun henkilökunnan lisäksi nähnyt siellä ketään, jonka arvelisin olevan yli 20 ikävuoden. Olo on kieltämättä vähän orpo, mutta toisaalta voin ainakin periaatteessa sanoa siellä mitä vain, olen joka tapauksessa siellä vain "joku äijä" tai vaari. Automaattisesti epämuodikas kalkkis.Toisaalta ei ole tarvetta koittaa todistella olevansa mitään, en edes voi todistaa olevani mitään, ja se on vapauttavaa.
Eilen olin Elokuva-arkistossa katsomassa Pohjanmaan. Onhan se DVD:lläkin hyllyssä, mutta halusin paitsi nähdä sen isolta kankaalta, myöskin tukea teatterin toimintaa, kun se jotain hyvää esittää. Olen saattanut ennenkin kehua sitä tässä blogissa, joten en viitsi enää. Pohjanmaa-romaani pitäisi vain etsiä kirjahyllyyn - Ameriikan Raitti ja Lakeuden Kutsu löytyvät kovakantisina (jälkimmäinen tosin on kirjaston poistohyllystä, eli siinä kirjaston tarrat ja kaikki), mutta Pohjanmaata en ole saanut. Pokkarina sitä kyllä olisi kirjakaupoissa, mutta en ole vielä luovuttanut divarilöydön suhteen. Tässä joka tapauksessa Esko Nikkarin tähtihetki:
torstai 16. elokuuta 2012
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Huono harrastaja
On tämä taas jäänyt. Syytän siitä lukemattomuutta - en ole lukenut muiden blogeja käytännössä lainkaan. Tänään luin pitkästä aikaa, kun epäilin nähneeni erään blogitutun Hyvinkäällä, Suomen Rautatiemuseossa VR:n juhlavuoden juhlallisuuksissa, jonne ajauduin Resiina-lehden uusimman numeron tultua postissa taktisesti juuri perjantaina. Siinä oli parin aukeaman ilmoitus tämän viikonlopun tapahtumista, joista itse halusin ottaa osaa nimenomaan Karjaan ja Hyvinkään väliseen höyryjunaliikenteeseen.
Niinpä lauantaina oli aikainen herätys. Museojunat liikennöivät oikeastaan Hangon ja Hyvinkään (luulin tosin, että ne kulkisivat Riihimäelle saakka) väliä, mutta koska halusin olla aikaisin liikkeellä ennen lapsiperheitä, ei mahtanut mitään. Ensimmäisellä pendolinolla piti päästä Karjaalle (juna lähti seitsemältä), ja siellä sitten 40 minuuttia fiilistelyä ja sitten Hr1 ("Ukko-Pekka") 1021:n kyytiin. Olisipa vaunuina olleet vielä puiset iciwanhan ajan vaunut, mutta kaikkea hyvää ei kai voi saada. Eipä sillä, pidän perinteisistä sinisistä pikajunavaunuista, jotka nykyisin taitavat olla lähinnä taajamajunaliikenteen käytössä. En itse asiassa ole edes varma, kulkeeko nykyisin enää pikajunia.
Sää suosi. Ei ollut kuumaa, muttei myöskään satanut, ja ennusteita poiketen oli pääasiassa aurinkoistakin, paitsi Hyvinkäällä museoalueen yläpuolella tuntui olevan kovin pilvistä. Matka sinne joka tapauksessa sujui hyvin. Hieman aikataulusta myöhässä, mutta se tuskin haittasi matkustajia, koska kaikki olivat tulleet matkustamaan, eivät varsinaisesti siirtyäkseen pisteestä A pisteeseen B. Varsinkin Lohjalle saakka matkustajina tuntui olevan pelkkiä rautatieharrastajia - tunnistin useita kasvoja niiltä vuosilta, kun olin edes vähän parempi harrastaja. Erityisen hauskaa oli seurata, kun eräät harrastajat ajoivat Karjaalta alkaen (elleivät jo sitäkin ennen) autolla junan edelle, ja ottivat siitä muutaman kilometrin välein kuvia. Matkatessa alkoi harmittamaan, etten ole ollut enää vuosiin kovin harrastunut, enkä koskaan varsinaisesti verkostoitunut. Turha tietysti surra - itsepähän olen asiat tärkeysjärjestykseen laittanut. Enemmän kai harmittaa, että innostuneimpina vuosina puuttuva resurssi oli raha, ja nyt puuttuu aikaa ja intoa tehdä sitä aikaa.
Hyvinkäällä oli tohinaa. En jaksanut enää yhtä perusteellisesti kiertää museota kuin muutama vuosi sitten neitsytkäynnilläni. Yksi kalustohalleista oli pyhitetty alalla toimiville yhdistyksille. Toijalan Museoveturiseuran standilla olinkin näkevinäni aloituksessa mainitun tuttavan, mutta kun en ollut varma, kuljinkin vain ohi. Lompakkoni pohjaa poltteli hieman myös, mutta en tiennyt, kelpasiko paikassa pankki- tai luottokortti, vai pitikö olla käteistä, joten selvisin sen kummemmitta maksuitta. Vähäisestä harrastuneisuudestani huolimatta tekisi mieli kuitenkin vähän satsata alan kirjallisuuteen netitse.
Eilistä en ihan kokonaan pyhittänyt rautatieharrastukselle. Piti ehtiä kotiin lyhyille (ja lopulta pitämättäjääneille) päiväunille, jotta jaksaisin illalla vielä elokuva-arkistoon, jossa esitettiin Schwarzenegger -taide-elokuvien klassikko Commando (1985). Onhan se tietysti vain toimintaviihdettä, mutta DVD:lta katsottuna (minulla on se DVD:lläkin) se ei olisi ollut yhtä hauska. Siinä on oma tunnelmansa, kun yleisö alkaa taputtaa ensi kerran ennen elokuvan alkua, ja sen jälkeen muutaman minuutin välein elokuvan loppuun saakka - joka kerta, kun Arnold teki tai sanoi jotain. Minä siis yleisön joukossa. Nauraminen ei varmaan ollut hyväksi, sain päänsäryn joka ei ollut vielä aamullakaan kaikonnut, kun lopulta turrutin sen hämärillä pillereillä.
Aktiiviviikonloppu siis. Ensi viikon aktiviteetteihin kuuluu autokoulun aloittaminen kolmenkymmenen vuoden kypsässä iässä. Huomenna maanantaina aloitustunti. Epäilen kuuluvani kurssin paappaosastoon. Sain ilmoittautumisen yhteydessä nettitunnukset koulun sivuille, ja sitä kautta pääsi aktivoimaan nettiharjoitteluohjelmankin. Koitin vetää testiksi teoriakokeen näin nollan teoriatunnin ja nollan ajotunnin jälkeen. Lopputuloksena taisi olla 36/50 kuvatehtävästä oikein, ja olisiko 8 tai 9 kymmenestä sanallisesta (kai niitä oli kymmenen, en muista) tehtävästä. Kai niillä tunneilla on käytävä.
Niinpä lauantaina oli aikainen herätys. Museojunat liikennöivät oikeastaan Hangon ja Hyvinkään (luulin tosin, että ne kulkisivat Riihimäelle saakka) väliä, mutta koska halusin olla aikaisin liikkeellä ennen lapsiperheitä, ei mahtanut mitään. Ensimmäisellä pendolinolla piti päästä Karjaalle (juna lähti seitsemältä), ja siellä sitten 40 minuuttia fiilistelyä ja sitten Hr1 ("Ukko-Pekka") 1021:n kyytiin. Olisipa vaunuina olleet vielä puiset iciwanhan ajan vaunut, mutta kaikkea hyvää ei kai voi saada. Eipä sillä, pidän perinteisistä sinisistä pikajunavaunuista, jotka nykyisin taitavat olla lähinnä taajamajunaliikenteen käytössä. En itse asiassa ole edes varma, kulkeeko nykyisin enää pikajunia.
Sää suosi. Ei ollut kuumaa, muttei myöskään satanut, ja ennusteita poiketen oli pääasiassa aurinkoistakin, paitsi Hyvinkäällä museoalueen yläpuolella tuntui olevan kovin pilvistä. Matka sinne joka tapauksessa sujui hyvin. Hieman aikataulusta myöhässä, mutta se tuskin haittasi matkustajia, koska kaikki olivat tulleet matkustamaan, eivät varsinaisesti siirtyäkseen pisteestä A pisteeseen B. Varsinkin Lohjalle saakka matkustajina tuntui olevan pelkkiä rautatieharrastajia - tunnistin useita kasvoja niiltä vuosilta, kun olin edes vähän parempi harrastaja. Erityisen hauskaa oli seurata, kun eräät harrastajat ajoivat Karjaalta alkaen (elleivät jo sitäkin ennen) autolla junan edelle, ja ottivat siitä muutaman kilometrin välein kuvia. Matkatessa alkoi harmittamaan, etten ole ollut enää vuosiin kovin harrastunut, enkä koskaan varsinaisesti verkostoitunut. Turha tietysti surra - itsepähän olen asiat tärkeysjärjestykseen laittanut. Enemmän kai harmittaa, että innostuneimpina vuosina puuttuva resurssi oli raha, ja nyt puuttuu aikaa ja intoa tehdä sitä aikaa.
Hyvinkäällä oli tohinaa. En jaksanut enää yhtä perusteellisesti kiertää museota kuin muutama vuosi sitten neitsytkäynnilläni. Yksi kalustohalleista oli pyhitetty alalla toimiville yhdistyksille. Toijalan Museoveturiseuran standilla olinkin näkevinäni aloituksessa mainitun tuttavan, mutta kun en ollut varma, kuljinkin vain ohi. Lompakkoni pohjaa poltteli hieman myös, mutta en tiennyt, kelpasiko paikassa pankki- tai luottokortti, vai pitikö olla käteistä, joten selvisin sen kummemmitta maksuitta. Vähäisestä harrastuneisuudestani huolimatta tekisi mieli kuitenkin vähän satsata alan kirjallisuuteen netitse.
Eilistä en ihan kokonaan pyhittänyt rautatieharrastukselle. Piti ehtiä kotiin lyhyille (ja lopulta pitämättäjääneille) päiväunille, jotta jaksaisin illalla vielä elokuva-arkistoon, jossa esitettiin Schwarzenegger -taide-elokuvien klassikko Commando (1985). Onhan se tietysti vain toimintaviihdettä, mutta DVD:lta katsottuna (minulla on se DVD:lläkin) se ei olisi ollut yhtä hauska. Siinä on oma tunnelmansa, kun yleisö alkaa taputtaa ensi kerran ennen elokuvan alkua, ja sen jälkeen muutaman minuutin välein elokuvan loppuun saakka - joka kerta, kun Arnold teki tai sanoi jotain. Minä siis yleisön joukossa. Nauraminen ei varmaan ollut hyväksi, sain päänsäryn joka ei ollut vielä aamullakaan kaikonnut, kun lopulta turrutin sen hämärillä pillereillä.
Aktiiviviikonloppu siis. Ensi viikon aktiviteetteihin kuuluu autokoulun aloittaminen kolmenkymmenen vuoden kypsässä iässä. Huomenna maanantaina aloitustunti. Epäilen kuuluvani kurssin paappaosastoon. Sain ilmoittautumisen yhteydessä nettitunnukset koulun sivuille, ja sitä kautta pääsi aktivoimaan nettiharjoitteluohjelmankin. Koitin vetää testiksi teoriakokeen näin nollan teoriatunnin ja nollan ajotunnin jälkeen. Lopputuloksena taisi olla 36/50 kuvatehtävästä oikein, ja olisiko 8 tai 9 kymmenestä sanallisesta (kai niitä oli kymmenen, en muista) tehtävästä. Kai niillä tunneilla on käytävä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)