Nälkäpeli ja pari kirjaa

Näin joskus talvella elokuvissa käydessäni ennakkomainoksen elokuvasta Nälkäpeli. En tiennyt sen perustuvan mihinkään kirjasarjaan, vaan sain vaikutelman jostain 1984-henkisestä tieteiselokuvasta. Päätin silloin, että menen katsomaan sen. Vetkuttelin silti, ja nyt tiedän välttää moista tekelettä. En siitä välittäisi, että se perustuu kuuleman mukaan teinitytöille suunnattuun kirjasarjaan, mutta se korpeaa, että siitäkin on tehty jonkinlainen kohu lipputulojen varmistamiseksi. Kun lehdessä oli uutinen, jossa psykologit olivat huolissaan Nälkäpelin haitallisesta vaikutuksesta nuorisoomme, tiesin että menisin mieluummin katsomaan vaikka uutta Pekko Aikamiespoikaa teatteriin.

Luin työkaverilta lainaan saamani Karo Hämäläisen jännityskirjan Erottaja. Se sijoittuu syksyyn 2008, niihin päiviin kun finanssikriisi levisi reisille. Rahanahneet sijoitusammattilaiset tavoittelevat voittoja, ja sössivät sitten asiansa. Ihan kelpo trilleri, vaikkakin viihderomaaneissa se suurin vetoava piirre tuntuukin olevan tuttuus varsinaisten kirjallisten arvojen sijasta. En silti moiti. Päästyäni viimeisen sivun loppuun asetin kirjan hyllylle, ja aloitin seuraavan. En tajua, miksi olen joskus jostain kirjakaupasta ostanut Milan Kunderan Olemisen Sietämätön Keveys, jota kai pidetään korkeanakin kirjallisuutena. Vähän kylmäksi on toistaiseksi jättänyt. Täytyy käydä kirjastossa joku päivä, ja viedä sinne ylijäämäkirjoja, joita en viitsisi äärelliseen kirjahyllyyni sovittaa. Ihan vielä ei tilanpuutetta ole, mutta viime viikollakin piti ottaa Akateemisesta mukaan englanninkielinen, kovakantinen Lovecraft-kokoelma. Ikään kuin ei olisi jo valmiiksi suomenkieliset Lovecraft-käännökset hankittuna, ja oli itse asiassa englanninkielisenäkin jo valmiiksi Lovecraftia, mutta pehmeäkantisina pokkareina, jotka nyt sitten joutavat kirjaston kierrätyshyllyyn.