lauantai 8. helmikuuta 2014

Autoilevan elämäntavan vuosipäivä

Laskujeni mukaan tänään tulee kuluneeksi vuosi, kun ostin nykyisen ja samalla ensimmäisen autoni. Se oli perjantai, ja ilma alkoi huononemaan... Siis: ilma alkoi huonontua jo puoliltapäivin, kun työkaverin kanssa ajoimme kolmannella kehällä Jumbon Chicosiin odottamaan, että koeajoon varaamani auto tuotaisiin liikkeeseen Se oli ollut jollain myyntijohtajalla ajossa juuri sinä aamuna, kun olin bongannut kaaran Oikotieltä. Kävimme koeajolla, auto tuntui paljon paremmalta kuin aiemmin samalla viikolla koeajamani Volkswagen Golf ja Mazda 3, mutta emmin vielä. Paluumatkalla kuitenkin tein jo salaa päätöksen, ja niin lähdin sitten töiden jälkeen lähijuna+bussi -yhdistelmällä matkaan, ja tein kaupat.

Kotimatka oli ankea, ja ennen kuin pääsin kotiin, olin hikinen ja kauhuissani koettuani Kehien I ja III sekä Tuusulanväylän iltapäiväruuhkan sankassa lumisateessa ja melkein nollakelissä. Selvisin kuitenkin ilman peltikolaria. Koko ensimmäisen viikonlopun ilma oli samanlainen kuin nytkin: ei oikein houkuttele ajelulle.

Ensimmäisenä vuotena ajoin runsaat 10 tuhatta kilometriä. Kuljettajatutkinnon toinen vaihe on vielä suorimatta, mutta luullakseni kehtaan varmaankin ilmoittautua siihen, jahka sopiva hetki tulee. Työt lähinnä estävät. Vaikka autokoulussa aikoinaan oppikin varmaan paljon, huomasin vasta omilleni liikenteeseen päästyäni, miten paljon oli vielä - ja on edelleen - opittavaa. En luottaisi siihen, että pysähtyisin vieläkään sataprosenttisen varmasti suojatien eteen pysähtyneen auton viereen. Ainakin kerran olen ajanut iloisesti ohi, vasta jälkeenpäin tajuten mokani. Onneksi ei sattunut mitään. Edelleen lähden joskus kääntymään vasemmalle vihreillä valoilla, vaikka vastaantulijoitakin olisi. Onneksi vakioreiteilläni tällaisia paikkoja ei juurikaan ole, mutta silti. Mäkilähdöt kuumottavat vieläkin, varsinkin jos on oikein jyrkkä paikka, eli käytännössä autohallin poistumisramppi, ja takana on muita.

Ennen kaikkea olen autokoulun jälkeen oppinut, että virheitä tulet tekemään, ja muut kuljettajat useimmiten ymmärtävät varautua toisten virheisiin. Näin ollen minunkaan ei tarvitse ottaa pulttia toisten mokista... vaikka vieläkään en ymmärrä, miten paljon jotkut kuvittelevat voittavansa aikaa seilaamalla kaistalta toiselle, autojen välistä puikkelehtien. Tai että mitä virkaa on näyttää vilkkua merkiksi siitä, että vaihtoi juuri äsken kaistaa. Tai että mitä virkaa on turvavälillä, kun useimmiten se tarkoittaa muille vain sopivaa väliä täytettäväksi.

Sen olen myös oppinut jälleen kerran, miten mukavuudenhaluinen olen. Aiemmin olin, ja olen edelleenkin, sitä mieltä ettei pääkaupunkiseudulla tarvitse autoa. Taannoin ollessani kahvilla erään tuttavan kanssa sainkin kuulla tämän vanhan totuuden, enkä sen jälkeen kehdannut mainita että niin, autohan minullakin on. En silti enää luopuisi siitä. Tuotot kattavat tässä tapauksessa runsaat kulut, nyt kun hinnoittelin vuoden aikana aikani ja mukavuuteni uudelleen.


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

En tiedä, oletko jättänyt blogin väliaikaiselle vai pysyvälle kirjoitustauolle, mutta kokeillaan huhuilla. Olen käynyt itse matemaattisen yliopistokoulutuksen ja lueskelin mielenkiinnolla etenkin noita vakuutusmatemaatikkouteen ja SHV-tutkintoon liittyviä kirjoituksiasi. Alanvaihto opettamisesta vakuutuspuolelle kiinnostaisi jossain vaiheessa ja toistaiseksi näitä matemaatikon paikkoja on ollut aika hyvin tarjollakin. Olisi mukava, jos vastailisit tähän tai sitten vaikka kirjoittaisit kokonaisen blogimerkinnän vielä aiheesta. Tässä joitain mielessäni pyöriviä kysymyksiä:

1) Kuinka paljon SHV-kokeisiin pitää lukea, jotta pääsee läpi? Selviääkö niistä kovalla työllä vai pitääkö olla "tohtorin aivot"?
2) Auttaako työkokemus alalta kyseisissä kokeissa?
3) Millaisia ovat vakuutusmatemaatikon tyypilliset työtehtävät sekä mahdollisuudet etenemiseen ja palkankorotuksiin a) SHV-tutkinnon kera b) ilman ko. tutkintoa?
4) Oletko tyytyväinen uravalintaasi?

Janne kirjoitti...

Kyllähän tämä väliaikainen tauko on kestänyt jo tovin. Ei siitä kauaa toisaalta ole, kun viimeksi harkitsin jatkamista. Ehkä kirjoitan enemmän aiheesta joku kerta, mutta otetaan tähän lyhyesti.

1) STM:n järjestämiin tentteihin pitää lukea, käyttääkseni teknistä termiä, aika helvetisti. Jos käyt töissä samaan aikaan, niin käytännössä kannattaa pariksi kuukaudeksi unohtaa vapaa-aika. Tohtorin aivoista on hyötyä, mutta minäkin olen toisaalta päässyt niistä läpi, joten välttämättömät ne eivät ole :) SHV-tutkintoa varten kuitenkin myös varsinaiseen yliopistotutkintoon pitää sisältyä joukko kursseja, ja niiden vaikeus vaihtelee läpihuutojutusta (esim. kansantaloustiede, joka oli toisaalta kivaakin) kinkkisempiin (minun pitäisi ottaa taas riskiteoria asiakseni), varsinkin jos opiskeluista on ehtinyt jo vierähtää tovi.

2) Ministeriön tenteissä auttaa. Joskus tuntuu, että työkokemus on jopa välttämätöntä asian sisäistämiseksi, ja joka tapauksessa työkokemuksen valossa käsiteltävien asioiden merkitys kirkastuu, jolloin on kenties helpompi motivoitua pänttäämisestä.

3a) Työtehtävät vaihtelevat. Voidaan sanoa, että ajoittaisesti rutinoitumisen tunteesta huolimatta samanlaisia työpäiviä ei ole juurikaan. Itse vastaan aktuaarien osalta kuukausiraportoinnista eli tilinpäätöksen kasaamisesta, mutta sen vakiotehtävän ohella pengon tietokannoista tietoja analysoitavaksi, osallistun tuotekehitysprojekteihin (erityisesti hinnoittelun osalta muttei siihen rajoittuen). Typerimmillään lasken prosenttilaskuja muille, jotka eivät luota laskutaitoihinsa. Edellisessä työpaikassa taas vastuullani oli (suuryritys-)asiakkaiden konsultointi työeläkevakuutusmaksuasioissa. Lisäksi saa olla mukana alan asiantuntijaryhmissä.

3b) Vaikka nykyään ekonomit ja juristit jylläävät, etenkin SHV-matemaatikoita on edennyt aina toimitusjohtajiksi saakka. Ilman SHV-tutkintoakin on mahdollisuus päästä sangen hyville palkoille. Arvelen, että aloittelevien vakuutusmatemaatikoiden keskipalkka on jossain kolmen tuhannen paremmalle puolen, alan keskipalkka lienee jotain neljän tuhannen korvilla. SHV:illa korkeampi, mutta minulla ei kylläkään ole näin perjantai-iltana puoliltaöin varmaa tietoa. Ilman SHV:takin pääsee yli viiden tonnin.

4) Heh, "valinta". Itse ajauduin vakuutusalalle. Minustakin piti tulla ensin opettaja, sitten halusin tutkijaksi, ja sitten valmistuessani jäinkin tyhjän päälle pariksi kuukaudeksi kunnes pääsin töihin. En ollut paljon vakuutuksia ajatellut ennen ensimmäistä työpäivääni vakuutusyhtiössä. Ei tätä unelma-alaksi voi sanoa, mutta siltikin on oltava tyytyväinen. Työkaverit ovat kivoja, työtehtävät riittävän haastavia ja vaihtelevia, joskus saa tilaisuuden käydä ihan ulkomailla asti kursseilla ja konferensseissa. Työpaikkaansa voi pitää käytännössä niin varmana kuin yksityisellä sektorilla nyt voi pitää (ei kai sinulla virkaa sentään ole?), joskin Tapiolasta joutui tässä jokin aika sitten lähtemään tietääkseni myös matemaatikoita. Epäilen kuitenkin ettei kenenkään ole tarvinut jäädä syrjäytymään kotiin. Tietysti tässäkin ammattissa on ne samat asiantuntijatöiden varjopuolet kuin muuallakin - ammattitautina stressi ja jos on niin kuin minä, niska-hartiavaivat. Selkävaivoja tässä odottelen.

Anonyymi kirjoitti...

Mukava, kun ehdit ja viitsit vastailla! Vakuutusmatemaatikoiden työtehtävistä on aika vaikea saada suomenkielisistä lähteistä pintaraapaisua syvempää kuvaa. SHV-matemaatikoiden palkkatutkimuksen näin joskus, mutta sekin lienee haudattu piiloon kateellisten katseilta. Väittäisin, että sinä olet antanut suomenkielisiä sivustoja ajatellen kattavimman kuvan alan töistä ja opiskeluista.

Blogisi löydettyäni tosiaan katsoin aikanaan kauhulla sitä, miten työläältä SHV-tenttien läpäisy vaikuttaa. Eivätkä nuo yliopistonkaan suoritukset ihan kevyimmästä päästä ole. Todennäköisyyslaskennan, tilastotieteen ja riskiteorian osalta olen saavuttanut tutkintovaatimukset perusopintojeni aikana, mutta noissa parissa erikoisemmassa kurssissa olisi kyllä työnsarkaa. Toistaiseksi olen asustellut lyhyen työurani aika kaukana yliopistokaupungeista, joten SHV-matemaatikon pätevyys tuntuu tällä hetkellä olevan valovuoden päässä. Hiukan polttelisi käydä kokeilemassa keväällä kirjanpidon tentissä, mutta varsinkin lakitekstit näyttävät aikamoiselta vuorelta kiivettäväksi.

Mainitsemasi uran alkuvaiheen palkat ovat aika lailla linjassa sen kanssa, mitä olen itsekin arvellut. Opettajan uralla "katto" osuu vastaan hiukan oppilaitoksesta riippuen jossain 4000-5000 euron välimaastossa. Lisäksi palkkakehitys on hyvin hidasta ja oikeastaan ikääntymiseen sidottua. Plussana tällä alalla on sitten taas tietynlainen varmuus työsuhteesta (olen itse virassa) sekä pitkät vapaat vuodesta toiseen. Työtehtävien suorittaminen (ainakin opettaminen) muuttuu vuosi vuodelta helpommaksi, mikä ei sitten taas niinkään kiehdo minua. Kenties vakuutusmaailmassa pääsisi stressaamaan itseään haastavammilla konsepteilla?

Ihminen on luontaisesti sekä laiska että ahne, mikä nyt ei SHV-pyrkimyksiä ajatellen taida olla hyvä asia. Ilmeisesti alalla on kuitenkin muitakin matemaatikoita/analyytikoita kuin SHV:n suorittaneita tai siihen suoranaisesti pyrkiviä? Täytyypä miettiä, josko kokeilisi onneaan, kun seuraavan kerran tulee työnhaku ajankohtaiseksi.