Viikonloppu Tampereella

Kaikista maailman paikoista vietin valtaosan viikonlopusta Tampereella. Muuan toveri oli kysellyt joulun alla, kiinnostaisiko esittelykierros Pyynikin Käsityöläispanimolla kalusto- ja tuote-esittelyineen, ja kyllähän se kiinnosti. Tiesin jo etukäteen, että menen varmaankin autolla, mutta mietin kyllä muodon vuoksi hetken aikaa rautatiekyyditystä. Lippujen hinnat tuntuivat yhtäkkiä kalliilta - autolla kun suurin osa kustannuksista on piilossa - joten valinta oli selvä, varsinkin kun taisin jo aiemmin valittaa, kun pääsen ajelemaan niin harvoin nykyään.

Lähdin joskus puoli yhdentoista aikaan aamulla, joten olin melko tasan yhdeltä perillä hotellillani, rautatieaseman viereisellä Cumulus-hotellilla. Kävin ilmoittautumassa sisään ja tarkistamassa äkkiä huoneeni (pettymys, sillä ikkunat olivat eräänlaiselle sisäpihalle päin, eikä ratapihalle, kuten kuvittelen vastakkaisissa huoneissa ikkunoiden olleen), ja kävin syömässä keskustan Dennis-pizzeriassa.

Panimo oli jossain urbaanissa korvessa, parinkymmenen minuutin bussimatkan päässä asemalta. Nyt kun katselen paikka Google Mapsista, huomaan sen olleen lähellä Raholaa ja Tesomaa. Kaupunginosat eivät sano minulle mitään, mutta lähellä Poriin johtavaa junarataa siis. Panimo itsessään tuskin olisi ulkoapäin tunnistanut -- Atrian entisiin tiloihin se oli laitettu pystyyn. Esittelykierros sen sijaan oli varsin kiintoisa, varsinkin kun panimomestari itse maisteli vieraiden kanssa omia tuotteittaan, ja jutuista tuli lennokkaita. Tosin tästä on kai osin kiitettävä yleisöä (muita kuin meidän seuruettamme kylläkin), joka kyseli aika innokkaasti ja osin jopa asiantuntevan oloisesti asioista. Suosittelen joka tapauksessa muillekin oluenystäville, tosin kannattaa varata lämmintä vaatetta. Jopa minun tuli kylmä lopulta.

Illemmalla menimme vielä teatteriin. Olin itsekin ostanut lipun, koska en keksinyt sen kummempaa tekemistä ja tuttavani nyt joka tapauksessa oli sinne menossa. Vuorossa oli siis Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja Jänis. Teatterikokemukseni on varsin rajoittunutta, ja parhaita näkemiäni tähän asti on ollut Tikkurilan teatterin 'Charles Dexter Wardin tapaus' ja Vaasan kaupunginteatterin 'Pohjanmaa'. Kerjäläinen ja Jänis ei päässyt näiden joukkoon. Top-10 -listalleni kylläkin, mutta vain siksi etten ole nähnyt kymmentäkään teatteriesitystä aikuiselämäni aikana. Pidemmän päälle väsyneitä vitsejä, enkä ainakaan pääsääntöisesti oikein perusta puskafarsseista.

Sitten grillin kautta hotelille. Salakuljetin makkara-perunat hotellihuoneeseeni, söin ja menin nuk-kumaan. Kahdeksalta sunnuntaiaamuna hotelli-aamiaiselle ja sitten automatkalle kotiin. Moottoritie oli puoliautio. Sunnuntai-iltana pääni on edelleen kipeä. Perjantaina olin töiden jälkeen "muutamalla" oluella, ja tiesin että lauantaina olisi lievä krapula (ja sitten lisää olutta), mutta ihmettelen, miten nyt sunnuntaina voi vielä särkeä. Panimon vetoisuus? Teatterin istuimet ja niskojen jännittäminen? Äh.