Matkaan nykyisin joka aamu töihin sillä samalla linjan 10K vuorolla, jolla kävelymatkani jäävät lyhyimmiksi, vaikka matka-aika hieman piteneekin bussin kiertäessä Haukilahden rannan ja Westendin. Siinä saa hyvää aikaa levähtää hetken ennen työpäivän alkamista vaikkapa lukemalla kirjaa tai miettimällä syntyjä syviä. Tiistaina, ilmeisen vaikuttuneena edellisillan työtovereiden keralla seuratusta joulukonsertista Tapiolan kirkossa, päätin sen 10-15 minuutin bussimatkan aikana aamulla puoli seitsemältä tehdä pesäeron ja irtisanoutua tyystin uskonnosta nimeltä ateismi. Luulen, että tulen vielä vastaisuudessakin paikkailemaan maailmankuvaani, joten olkoon tämä nyt tämän blogin ensimmäinen vakavastiotettava yritys eritellä sitä ja myötävaikuttaa sen uudelleenmuotoutumiseen.
Nähdäkseni ateismia on oleellisesti kolmea eri laatua. Aikuisiän I-tyypin ateismi on ehkä se tyylipuhtain, jossa henkilö vakaumuksensa mukaisesti yksinkertaisesti kieltää jumalien olemassaolon tai sen mahdollisuuden. Aikuisiän II-tyypin ateismi ei ole ateismin laji sinänsä, vaan jatkoa henkilön nuoruuden ateismille, joka on joko teiniateismia tai lukioateismia.
Teiniateismiin kuuluu oleellisesti kristinuskon Jumalan ja kirkon, jotka tässä ovat lähinnä kärjistettyä ilmauksia maltilliselle, rauhalliselle ja kiihkottomalle elämälle, vastustaminen öyhöttämällä. Muistan kovia kavereita, jotka tekivät Raamatun sivuista sätkiä ja kuuntelivat raskasta musiikkia oikeastaan sen kummemmin ymmärtämättä tai pitämättä siitä.
Lukioateismi taas on teiniateismin vähemmän reuhaava veli tekointellektuellilla silauksella. Kirkko kun on kuulemma tehnyt kamalia rikoksia ja väittää silti edustavansa rauhan uskontoa. Tai sitten koska Jumalan olemassaoloa ei ole todistettu, niin ei sitä sitten olekaan. Tai koska ihminen kehittyikin evoluution ryydittämänä jonkun konkreettisen savesta muovaamisen sijaan, niin Raamattu onkin valhettelua ja "propagandaa". Tai koska maailmassa tapahtuu pahaa, ei Jumala voi olla se rauhan jumalaksi väitetty Jumala, ja siis Jumalaa ei ole.
Itse edustin jonkinlaista näiden kahden nuoruusiän ateismin synteesiä kuitenkin lukioateismiin painottuen. En öyhöttänyt, vakuutin ainakin itseni "tieteellisellä todistusaineistolla", mutta kuitenkin se kaikki oli jonkinlaista esittämistä ja viimeinen yritys vaikuttaa jotenkin rohkealta ja ehkä jopa kovalta kaverilta. Nyttemmin olen alkanut olemaan sitä mieltä, etten ihan voi tuomita edes salaa muiden uskoa, sillä jos teen niin, tulen ottaneeksi kantaa johonkin, mikä ei kertakaikkiaan kuulu luonnontieteen piiriin. Kieltämällä yliluonnollisen tulen itseasiassa väittäneeksi, että olen saanut jotain tietoa objektiivisen todellisuuden siltä puolelta, josta tietoa ei voi saada. Miten voin tehdä niin, ja jälkeenpäin väittää, että maailmankatsomukseni perustuu koviin faktoihin eikä mihinkään perustelemattomaan uskoon?
Tietenkään tämä ei tarkoita sitä, että joku olisi viimeinkin suvainnut lähettää minullekin jumalallisen ilmoituksen, jonka olisin ottanut riemuiten sydämeeni. Ei minulla edelleenkään ole mitään syytä uskoa mihinkään tuonpuoleiseen enkä ole kuitenkaan ihan varma, miten minun loppujen lopuksi pitäisi suhtautua heihin, jotka uskovat johonkin ja pitävät kiinni dogmeistaan. En oikein voi todeta heidän olevan niin väärässä kuin oikeassakaan. Arkisin sillä ei ole niin väliäkään, mutta sitten on olemassa asioita, joista päättäminen tai joiden toteuttaminen vaikuttaa muihinkin, jotka eivät välttämättä jaa uskoa asiaan A. Siinä kohdassa riitaannun kaikkien kanssa, eikä sekään oikeastaan olisi ihan sitä, mitä haluan.
Lopuksi tähänkin tunnustukseen liittyy joitakin narsistisia näkökulmia. Lukioateismista luovuttuani olen jälleen pari askelta lähempänä tylsää patakonservatiivia, jolla ei ole persoonallisuutta edes siteeksi. Minulla on muutenkin niin vähän mielipiteitä, enkä tämän myötä voi enää osallistua näennäisesti älykkäisiin keskusteluihin, joissa tuetaan keskinäisesti toistemme vakaumuksia jaarittelemalla jälleen siitä, miten Jeesuksen nimeen on tapettu paljon enemmän ihmisiä kuin jonkun toisen ryhmittymän, johon ei niin selvästi liity mikään jumalusko tai oppijärjestelmä. Toisaalta en pysty edelleenkään mihinkään syvälliseen yhteyteen jotain uskoa tunnustavien kanssa. Kristillissävytteisiä joululauluja sentään näemmä pystyn laulamaan ilman paheksuvia katseita - kiusaannuin siellä konsertissa vain lietsottuani kiusaantumisen tunteita. Sitten ajattelin, että minähän itseasiassa vain luen merkkijonoja vähän eriskummalliseen tahtiin äänenkorkeuttani hieman vaihdellen ja äänteitä välillä venyttäen. Tuotin vain ääntä, en tunnustanut tai ilmaissut mitään muutakaan arvolatautunutta mielipidettä.
Totisesti, totisesti: elämä on (yhtä saakuran) ongelmaa, kun sen oikein oivaltaa!
14 kommenttia:
Todella hauskasti kirjoitettu asioista, jotka helposti nostattavat tunteet pintaan puolella kuin puolella - ja myös sillä niin kutsutulla neutraalilla vyöhykkeellä, jonka olemassaoloon monet uskovat.
Minusta nykyinen näkemyksesi on erittäin persoonallinen, ainakin ottaen huomioon ne keskustelut, mitä Jumalan, jumalan, jumalien tai ylipäätään yliluonnollisen olemassaolosta julkisuudessa käydään. En muista kuulleeni kuin teistien todella pitäytyvän käsitykseen, että tieteen perusteella ei voi ottaa kantaa yliluonnolliseen. Sillä jos tehdään se toteamus, jonka teit, keskustelun on tukeuduttava aivan toisenlaisiin argumentteihin, ja keskustelun luonne muuttuu hyvin erilaiseksi. Syy ilmiön harvinaisuuteen on juuri usko neutraalin alueen (Jumalan näkökulman ;) olemassaoloon; nykytieteen paradigma on käytännössä ateistinen väittäessään olevansa neutraali.
Todella neutraali tutkimus olisi spekulatiivista muun muassa tulosten tulkinnassa: jos yliluonnollista todellisuutta on, asia näyttää tältä, jos ei, niin tältä. Käytännössä tiede kuitenkin nojautuu siihen oletukseen, että yliluonnollista ei ole.
Joten havaintosi vaikuttaa todella uskalletulta ja persoonalliselta. Kannattaa olla varovainen, tai sinusta saattaa pian tulla teisti - tosin, (läntisessä) nykymaailmassa se vasta olisikin erilaista, eritoten, jos olet kristinuskoon kallellaan. ;)
Postkristillisessa yhteiskunnassa kristityt alkavat olla se marginaalinen vähemmistö, jonka oikeuksia kukaan ei pian muista tai edes tunnusta. Nykyään kaikki muut ideologiat ja uskonnot voivat olla jopa cool, mutta ei kristinusko. Minäkö muka katkera, eheei.
... mutta arvotyhjiöön et pääse yrittämälläkään - jokainen uskoo johonkin, jokaisella on maailmankatsomus, olipa se sitten agnostinen, ateistinen tai johonkin ideologiaan tai uskontoon sitoutunut.
PS Jos tällä kommentilla jotenkin loukkasin, niin ole vapaa poistamaan tämä! Kiitos jokatapauksessa tästä kirjoituksesta :)
Opetuslapset, buahhahha :D, nyt vasta huomasin! Niin, ja tuo kirjoituksen loppu on ihan paras!!
Vau, miten radikaalia. Itse pitäydyn kyllä ateismissa, koska jumala tai sen maallinen manifestaatio "sielu" ei vuorovaikuta maallisen todellisuuden kanssa, sillä ei maallisessa todellisuudessa ole mitään relevanssia. Koska tähän päivään mennessä mitään näyttöä tästä vuorovaikutuksesta ei ole saatu, ja toisaalta maallisessa todellisuudessamme ei ole oikein enää tilaa aukkojen jumalillekaan, on jumalankieltäminen varsin hyvin perusteltu uskomus, jota arkikielessä myös tiedoksi kutsutaan. Jumaluskolle naureskeluun ei siis sinänsä ole mitään syytä, koska mikäli vuorovaikutusta reaalitodellisuuden kanssa ei ole, usko on kerrassaan yhdentekevää.
Sitten vanhaan mieliharrastukseeni, eli Pällille naljailuun:
"En muista kuulleeni kuin teistien todella pitäytyvän käsitykseen, että tieteen perusteella ei voi ottaa kantaa yliluonnolliseen."
Kappas kummaa, minä taas en ole kuullut kuin teistien väittävän, että tieteen perusteella voi ottaa kantaa yliluonnollisuuteen.
"Todella neutraali tutkimus olisi spekulatiivista muun muassa tulosten tulkinnassa: jos yliluonnollista todellisuutta on, asia näyttää tältä, jos ei, niin tältä."
Juuri näin se ei mene. Tällaista tutkimusta ja "tutkimusta" on tehty paljonkin - Suomessakin on tutkittu kaivonkatsojia ja ties mitä, yliluonnolliset ilmiöt vain ovat mystisesti hävinneet testaajan saapuessa paikalle. Yliluonnollisen yksi keskeinen ominaisuus on nimenomaan säännönmukaisuuden puuttuminen (ellei säännönmukaisuudeksi katso sitä, että yliluonnollisia ilmiöitä esintyy vain silloin, kun niiden todentaminen/dokumentoiminen on mahdotonta), eli korjaan määritelmääsi: "Jos yliluonnollista on, tilanne voi näyttää tältä tai olla näyttämättä, mutta jos yliluonnollista ei ole, tilanne näyttää tuolta." Tällä hetkellä tilanne näyttää tuolta, eikä ole mitään dokumentoitua näyttöä siitä, että tilanne näyttäisi tältä. Tieteen piirissä ollaan täysin valmiita formuloimaan hypoteeseja yliluonnollisesta, mutta tilanne ei vain koskaan näytä minkään sellaisen hypoteesin mukaiselta.
Miksi yliluonnolliset ilmiöt sitten katoavat aina, kun niitä yritetään testata / dokumentoida? Tuskin aina ja kaikkialla koejärjestelyissä on puutteita, joten ainoaksi selitykseksi jää, että yliluonnollinen tietoisesti kiertää tutkijoita. Tämähän on yksi vahvimmista todisteista kristinuskoa vastaan, koska tämä viittaa selvästi yliluonnollisen ilkikuriseen luonteeseen, mahdolliseen polyteismiinkin. (Toki kristinuskossakin tunnetaan koettelun käsite, mutta ei kai se kuitenkaan ole oikein uuden liiton hengen mukaista.)
Kun kerran kyseessä on naljailu, eikä keskustelu, niin en aio kovasti paukkuja tähän laittaa. Enkä varsinkaan halua, että Jannen lokista tulee muiden leikkikenttä.
En tarkoittanut yliluonnollisen tutkimista, vaan sen tutkimista, mitä pidämme luonnollisena.
Tarkemmin asiasta voit lukea Puolimatkan kirjoista.
Ymmärsit varmaan, että lyttäsit naljailullasi myös Jannen näkemyksen asiasta?
Millä tavalla koettelu on uuden liiton hengen vastaista? Kts. Apt. 17:11.
Eiköhän Janne itse kerro, mitä hän blogistaan haluaa. Nähdäkseni olen Jannen kanssa eri mieltä vain hänen tulkinnastaan siitä, millainen ateismin ja agnostismin rajapinta on, minkä tietysti voi yleistää... mutta se ei ole tarpeellista.
Hauska huomata, että se id-kreationismi pullahti pinnalle näinkin pian. Pohjimmiltaanhan tämä:
"En tarkoittanut yliluonnollisen tutkimista, vaan sen tutkimista, mitä pidämme luonnollisena."
...lienee pitkästyttävältä filosofoinnilta kuulostavasta muotoilustaan huolimatta vain pyrkimystä kiillottaa aukkojen jumalan kilpeä, mistä nähdäkseni myös Puolimatkan jutuissa on kysymys. Sikäli kuin hänestä olen lukenut, hän tarjoaa aukkojen jumalaa varteenotettavaksi selitykseksi kaikenlaisille puuttuville renkaille ymmärtämättä, että "goddidit" on väitteenä aika tavalla vahvempi kuin "en tiedä, mutta mahdollisia luonnollisia selityksiä on olemassa".
Meniköhän raamattuviitteesi oikein? En löydä tuosta kohdasta mitään erityistä koettelua.
Uskonnoissa melkein parasta ovat kaikenlaiset rituaalit, riitit ja massatilaisuudet. Harmi vain että luterilaisuudessa niitä on niin paljon karsittu. Itse olen usein haaveillut erityisesti ripittäytymisestä. Ilmeisesti tätä katolilaista perinnettä yritetään/on yritetty täällä pohjoisessa viime vuosina elvyttää kirkon piirissä. En muuten ole uskovainen enkä kuulu kirkkoon.
No, yhm. Siis kyllä minun näkemyksen saakin lytätä - kun kerran maailmankuvan saneeraus on aloitettu, sitä voidaan myös jatkaa. Oli ikään kuin tarkoitus kirjoittaa tämän merkinnän kirjoittamista seuraavana aamuna, että toisaalta on kyseenalaista, kannattaako missään tapauksessa kuitenkaan tuhlata paukkuja kysymyksen Jumalan - tai yliluonnollisen ylipäätään - olemassaolosta ratkaisemiseen. Jos uskoo, niin hyvä, jos ei, niin silti hyvä.
Minusta tieteen pitääkin nojautua siihen, että yliluonnollista ei ole. On vain ratkaisemattomia kysymyksiä, ja niihin etsitään vastauksia tieteen piiristä. Jotain jää ehkä tämän ulkopuolelle aina, enkä voi ottaa kantaa sen puolesta - mutten sitä vastaankaan.
Asiaan liittyy oleellisesti myös muutama idea, josta aioin kirjoittaa jo vähän ennen tätä välikohtausta, ja jonka kirjoituksen otsikoksi olisi tullut "hyvän ja pahan estetiikka". Sellaisella olisi mukavasti nostanut blogini älyllistä, mutta hyvin ohutta pintakerrosta. Annan aiheen kuitenkin muhia jonkin aikaa.
Gc, tarkoitatko ripittäytymisellä synnintunnustusta? Itsehän olen kuitenkin käynyt rippikoulun - en nyt muista, kutsuttiinko sitä valmistumistapahtumaa ripittäytymiseksi. Sitten seuraavan parin vuoden aikana ryhdyin lukioateistiksi ja erosin kirkosta.
Syntientunnustuksia, niitäpä niitä.
Olet tainnut lukea ja ymmärtää Kantia? Hienoa.
Googlaapa muuten "ignostismi".
(En enää jaksanut jatkaa taukoani blogien lukemisesta.)
Kantia on luettu ainakin Prolegomenan verran, ymmärryksestä en ole niin varma. Mainittakoon tällaisena triviaalina sivuseikkana, että Kant on tähän asti Wittgensteinin ohella ainoa filosofi, jota on ollut mukava lukea.
Nyt en osaa tietenkään sanoa, mihin tässä merkinnässä ilmoittamani kanta perustuu, mutta se voisi olla alitajuinen yritys tulkita Kantia, kun ei siitä kovin montaa viikkoa kuitenkaan ole, kun häntä luin.
Aah, Wittgensteiniakin! Hyvä maku sinulla. En osaa tarkkaan sanoa mistä tunnistin Kant-vaikutteet, mutta jotenkin tekstistäsi huokui kantmaisen rauhallinen sen tarkistaminen, mitäs tässä nyt oikeastaan edes voidaan tietää. Wittgenstein tietysti vain vahvistaa vaikutusta.
Eufemia, en pitäisi Wittgensteiniä tieto-opillisesti orientoituneena filosofina niin kuin Kantia, tässä asiassa tietenkin näkökulmat vaihtelevat. Nuorelle Luddelle uskonnollisuus vaikuttaisi enemmänkin olevan jotain mystismin kaltaista, mikä on mielestäni jotain toista kuin uskonto rationaaliselle Kantille.
Gc, kyllä minusta Wittgensteinilla nimen omaan korostuu "emme kykene ratkaisemaan asiaa" -asenne aika moninkin tavoin. Enkä ajatellut kummankaan filosofin näkemyksiä uskonnosta, vaan jonkinlaista peruseetosta, ja sitä kuinka sen älyämiminen saattaa vaikuttaa lukijaan. Toisaalta en todellakaan katso olevani minkäänlainen Kant- tai Wittgenstein-asiantuntija.
unienvanki, en pidä Jumalaa aukkojen Jumalana eikä Puolimatkakaan niin tee.
Ajattelen, että Jumala on luonut ja pitää yllä kaiken senkin mitä yleisesti pidetään luonnollisena, ja ilman hänen vaikutustaan mikään siitäkään ei olisi olemassa. Tämä huomioitaisiin neutraalissa tutkimuksessa yhtenä vaihtoehtona.
Maailman säännönmukaisuus ei millään tavalla puhu Jumalan olemassaoloa vastaan. Sana luonnollinen näyttääkin viittaavan siihen, minkä toimintaperiaatteen kykenemme jotenkuten ymmärtämään ja dokumentoimaan lähinnä visuaalisesti.
Siinä Raamatun kohdassa kehutaan niitä, jotka tutkivat itse VT:n kirjoituksia tarkistaakseen, ovatko asiat niin kuin saarnaajat ovat esittäneet. Koettelua siis.
Lähetä kommentti