On jotenkin kuvaavaa, että väitettä "Kilpaurheilu on yliarvostettua" pidetään jotenkin epäkorrektina, siis provokatiivisena. Tuolla otsikolla tulee kuitenkin tänään Ylen TV1:ltä jonkinlainen Tuomas Enbusken juontama ohjelma. Ohjelman luonnetta tuntematta pelkään kuitenkin pahaa, ettei Enbuskekaan ole tämän ajan Nietzsche, joka julistaisi tämänkin Jumalan olevan kuollut. Myönnän tosin vähän nauttivani kerettiläisen roolista.
Olen edelleen modernin yhteiskunnan kauneusihanteiden orja, ja ajattelin käydä taas lenkillä (syötyäni reilun annoksen piparkakkutaikinaa - ei se niin hyvää ole kuin lapsena, mutta kun ei pahaakaan). Kävin eilen ensimmäistä kertaa viikkoon, kun edellisenä viikonloppuna toisessa pohkeessani ilmeni jonkinlainen häiriötila, jonka vuoksi jouduin nilkuttamaan kilometrin verran takaisin kotiin. En tiedä, olisiko tässä syytä huolestua, mutta luulen sen olleen se sama lihas, tai jokin hyvin lähellä tai mahdollisesti ainakin samassa jalassa sijaitseva lihas, joka on ennenkin krampannut erityisesti öisin ja aamuisin.
Katselin viikonloppuna pari elokuvaa. Efter Brylluppetia suosittelen (pääosissa aina loistava Rolf Lassgård sekä Mads "Le Chiffre" Mikkelsen), Woody Allenin Manhattania taas en. Herra Allenin tuotoksia ovat muutamatkin tahot joskus suositelleet ohimennen, mutta tämän päälle en kyllä ymmärtänyt. Ehkä se oli sitten sellainen aito taide-elokuva, josta tällainen tavan maalaisjuntti ei voi mitään ymmärtääkään.
1 kommentti:
Nyt kun Brylluppet ja kohta myös Festen on nähty, niin sitten ei muuta kuin arkistoon katsomaan Bierin varhaisempi Brødre.
Lähetä kommentti