Lehtiin on taas noussut kauhistuttavia kohuotsikoita. Ensin myyntijohtaja Kiesin ajattelemattomat lausahdukset nostivat myrskyn, ja parissa päivässä autokauppiaamme jäi työttömäksi. Sitten kirjailija Jari Tervo meni kirjoittamaan kirjan, jossa ilmeisesti Matti Vanhasta muistuttava pääministeri Pekka Lahnanen toikkaroi. Lehdet julkaisivat pieniä katkelmia kirjasta liittyen Lidlin kuvitteelliseen kassaneitiin. Tämän perusteella kansa tietää kirjan olevan täyspaska ja yhtään Tervon kirjaa lukemattomat, nimimerkeillä esiintyvät asiantuntijatahot ovat julistaneet Tervon pilipalikirjailijaksi, joka kelpaa korkeintaan Seiskan toimittajaksi.
Itse olen tähän mennessä lukenut kaksi Tervon kirjaa ja kolmas kirja, Myyrä, alkaa olla loppusuoralla - saanen sen tämän viikonlopun aikana luetuksi. En voi väittää Tervon nousseen mitenkään erityisen korkealle omalla suosikkilistallani. Myyrä nyt ainakin on ollut vähän puiseva elämys. Suurimman osan minusta tuntuu, että Tervo tahallaan yrittää hämmentää lukijaparkaa kikkailemalla mahdollisimman paljon. Jouduin aloittamaan Myyrän kesällä uudestaan, kun se oli jäänyt moneksi viikoksi kesken. Ensimmäiset 120 sivua sujuivat toisella kerralla vähän sujuvammin, mutta vain vähän. Tästä huolimatta ajattelin, että voisin kuin voisinkin lukea Koljatin sitten kun sen kirjastosta saa. Citymarketissa sitä tänään vähän selailin, mutta ihan en kahtakymppiä maksa kirjasta, jolle (eikä edes sitä paremmille) minulla ole tilaa. Toisaalta sen voisi ostaa, lukea, ja myydä sitten pienellä tappiolla, vaikka vain noiden marmattavien änkyröiden kiusaksi. Oikean elämän Matti Vanhanen, vaikka en minäkään hänen suurimpia faneja ole (ei minulla kyllä ole oikein mistään politiikkaan liittyvästä mitään suurempaa mielipidettä), otti ainakin julkisesti oikean asenteen Koljattia kohtaan: fiktiota, johon pääsemisestä nimeltä mainitut ja Lahnasen esikuva ovat luultavasti samalla tavalla hiljaa tyytyväisiä kuin päästessään television poliittisiin satiirisarjoihin. Toisaalta vasta lukeminen paljastaa, miten suureen imarreltuneisuuteen on aihetta.
Kirjan tiimoilta nousseessa keskustelussa muuten tuntuu esiintyvään tiuhaan se väite, ettei Tervo kykene itseironiaan. Kumma juttu, mutta minä koin Minun suvun tarinan olevan nimenomaan herra taiteilijan pilkkaa itseään kohtaan. Vaikka mistäs minä mistään mitään tiedän.
1 kommentti:
Tykkään kyllä tavastasi kirjoittaa! Ja mielestäni olet kehittynyt kirjoittajana. :)
Lähetä kommentti