Tässä on taas parisen kuukautta vierähtänyt edellisestä kerrasta, kun olen tänne jotain kirjoittanut. Tosin muutamia parin rivin luonnoksia on siunaantunut, mutta ne ovat kaikkien onneksi jääneet kesken myötähäpeän pistoksesta. Päivääkään ei silti mene, etten soimaisi itseäni tökeröstä laiminlyönnistäni.
Olen viime aikoina ollut vähän töissä. Toissa viikolla oli jälleen kerran SHV-tentti vakuutusmatematiikan sovelluksista, josta en taida tälläkään kertaa päästä läpi - muuten saattoi mennä ihan hyvän, mutta viimeinen kysymys osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun laskemisesta menee nollille. Oma moka tietysti, mitäs luin liian vähän. Joka tapauksessa olin sillä viikolla vain maanantain ja tiistain töissä, ja sitten tentin jälkeen pidin vielä pidennetyn viikonlopun, johon laskin mukaan maanantain. Ja nyt tänään on itsenäisyyspäivä, joten kuluvakin viikko jää vajaaksi. Lisäksi tuleviin päiviin kuuluu kaikenlaista ylimääräistä työaikaa vievää, kuten erään työryhmän kokouksen yhteydessä pidettävä joululounas, joka matkoineen vie ainakin puolet päivästä.
En ole viettänyt itsenäisyyspäivää oikein mitenkään. Eilen tosin löysin digiboksiltani yli kolmetuntisen elokuvan Talvisota, jonka katsoin sitten. Tuntemattoman Sotilaan voin jättää siis väliin, enpä ole nähnytkään sitä kuin sata kertaa. En ollutkaan tajunnut, että Talvisota-elokuva oli nimenomaan Antti Tuurin samannimisen romaanin filmatisaatio, ja sijoittuu samaan jatkumoon kuin Pohjanmaa, Ameriikan raitti ja Lakeuden kutsukin. Melkein samat näyttelijätkin olivat. Suomessa ei nykyään tehdä tällaisia, vaikka samat näyttelijät ne edelleenkin pyörivät kuvioissa.
Juhlapäivän juhla-ateriaksi olen valinnut saman kuin perjantain iltapalaksi: wrappeja jauhelihalla, juustolla, avocadotahnalla ja tujulla tomaattikastikkeella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti