Olen yleensä suhtautunut joihinkin vasemmistolaisiin aatteisiin epäilevästi, koska ne tyypillisesti ovat sellaisia, joita on liian helppo kannattaa. Asian yksinkertaisuus ikään kuin antaa ymmärtää, ettei tämä nyt näin yksinkertaista ole. Toki, vähäosaisia on tuettava, tietty elintaso on taattava kaikille, ja jos ei valtio sitä kustanna, niin sitten Björn Wahlroos, sillähän on rahaa niin että joutaakin päästä eroon. Tällainen epäilevä maltillisuus on tosin johtanut siihen, ettei minulla ole kovin vahvaa mielipidettä asioista, joita poliitikot, etenkin kansan suosiota kalastellessaan, tuovat pinnalle omista näkökulmistaan.
Vähän vastaavasti olen alkanut suhtautumaan aavistuksen suopeasti - mutta vain rajatussa määrin, takaan sen - Perussuomalaisiin, joita on vähän liian helppo pilkata. Pari päivää sitten hymähtelin ylimielisesti Hakkaraisen lausuntoihin, että hän ei herrojen kanssa lähde hikoilemaan presidentin itsenäisyyspäivän kemuihin. Toistaiseksi parhaan heiton kuitenkin heitti muuan toinen suammalaisten edustaja, taisi olla Oinonen nimeltään. Häntä kun oikein henkilökohtaisesti loukkaa se, kun homot tanssivat.
Ei, tämä on liian helppoa. Myönnettäköön, että hän taisi tarkoittaa sitä, että homot tanssivat presidentinlinnassa itsenäisyyspäivänä. Siltikin. perus Soomalaisten lausunnot ovat jatkuneet sillä, että herrojen ja ilmeisesti siis myös homojen sijasta linnassa pitäisi lanteitaan keinutella sotaveteraanit ja tavallinen kansa. Aina, kun puhutaan tavallisesta kansasta, poistan varmistimen. Olen nyt kuitenkin suopea. Perussuomalaisia voi loukata joidenkin ihmisten tanssahtelu, mutta olen toisaalta melko varma, eräitä tahoja loukkaa henkilökohtaisesti vaikkapa minun lihansyöntini tai se, että valkoihoinen, oikeakätinen heteromies istuu jonkun pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtajan pallilla. Ei kai se sen kummempaa ole sekään närkästyminen kuin perussuomalaisten edustajan närkästyminen, vaikka en toisaalta tajua, miksi kukaan jaksaa masentua siitä, mitä toiset harrastavat makuuhuoneessaan. Hitto, jos mitään niin iloinenhan tässä pitäisi olla; jos kaikki homo(miehe)t olisivatkin heteroita, minunkin tyttöystävänlöytämismahdollisuudet laskisivat varmaan nollatasolta pakkasen puolelle.
Äh. Ei tästä nyt pääse yli eikä ympäri. Vai että oikein tanssivat homot, voi apua.
2 kommenttia:
Olisi myös kiva joskus tietää mitä tähän "tavalliseen kansaan" kuuluu näiden eduskuntatalon herrojen (jotka eivät siis omasta mielestään ole herroja) mielestä. Jos sinne itsenäisyyspäivän juhliin kutsuisi vaan tätä kansaa(?)niin voi käydä hassusti ja löytää siltikin muutaman homon tanssimassa keskenään...
Luulen, ettei "tavallinen kansa"-termin viljelijöillä ole sen parempaa käsitystä sen sisällöstä. Epäilenpä, että se riippuu täysin siitä, millaisten ihmisten kanssa sanonnan käyttäjä on pääosin ollut tekemisissä.
Esimerkiksi: usein tuntuu, ettei korkeakoulutettuja ihmisiä pidetä tavallisena kansana, ja aina kun niin annetaan ymmärtää, minä ajaudun puolustuskannalle; Kun yliopistolla ja nyttemmin työelämässä on jatkuvasti ja joka päivä korkeakoulutettujen kanssa tekemisissä, ei ole epäilystäkään etteivätkö he tavallista kansaa.
Tässä kuitenkin näkyy sellainen ilmiö, että ihmisellä tuntuisi olevan taipumusta pitää omaa sosiaalista lähipiiriään tavallisuuden huipentumana, ja jos ei tätä tiedosta, ollaan vaarassa että rajataan oikea kansa (kaikki Suomen kansalaiset) kahteen osaan: tavallisiin (meihin) ja muihin, jonka jälkeen helppoheikit alkavat kalastelemaan tavallisten suosiota.
Lähetä kommentti