lauantai 22. kesäkuuta 2013

Päivät alkavat lyhetä taas

Olen taas vähän aikaa harkinnut kirjoitusblokin parantamista. Bloggaajan ura työnantajan intranetissäkään ei tuntunut ottavan tulta alleen, pääasiassa kylläkin siksi että pelkäsin mahdollisten lukijoiden suuttuvan ja epäilevän minun käyttävän työaikaani siihen. Eikä siinä ympäristössä tietenkään mitään järkevää uskaltaisi sanoakaan.

Niinpä kirjauduin tänne. Loin silmäyksen sivun lukutilastoihin, ja yllätyin huomatessani, että blogia on viimepäivinä luettu useita kymmeniä kertoja. Ilmeisesti vuonna 2009 viettämäni juhannusilta Matinkylän rannassa on ollut kysyttyä katseltavaa. Sen jälkeisistä juhannuksista muistan selkeästi vain yhden, ja senkin sen vuoksi että se on viime vuotinen eli tuore, ja että se oli ennätys mitäänsanomattomuudessa. Katselin televisiosta Pekkaa ja Pätkää, sekä Juhannusjunaa, joka ei harmillisesti ajanutkaan tänä vuonna että olisin voinut itse olla mukana. Tällä hetkellä päällä oleva juhannus ei taida jäädä erityisesti mieleen. Aattona heräsin Suomea kohti matkaavalta laivalta. Muutamaa tuntia myöhemmin olin asunnollani purkamassa matkatavaroita ja pakkaamassa uusia. Siivosin vähän vessaa, kävin suihkussa, ja ajoin 5 tuntia Helsingistä Vaasaan. Jopa reittivalinta oli tylsemmän puoleinen: Valtatietä 1 ensin Vihtiin, josta käännös valtatielle 2, jota ajoin Poriin asti. Matkan puoliväli oli juuri Porin kohdalla. Siitä ajoin loppuun asti valtatietä 8, joka oli puurivistön keskellä kulkeva asfalttitien pätkä. Merikarvialla taisi olla joku kahvila, mutta juuri muuta ei näkynyt parin autoilevan kanssaihmisen lisäksi. Perille päästyäni söin ja menin nukkumaan.

Vaikkei erityisen mieleenpainuvaa, oli kuitenkin ilo nauttia nykyisestä, autoilevasta elämäntavastani suoralla tiellä, jossa risteysalueita ja paria tietyökohtaa lukuunottamatta oli 100 kilometrin tuntinopeusrajoitus, ilmastoidussa kotterossani. Naurettavaa ehkä, mutta auton ratissa tunnen oloni hivenen verran nuoremmaksi kuin yleensä. Itse asiassa on vaikea asennoitua 31-vuotiaan elämään, kun usein olo on lähinnä nelikymppinen, paitsi autoillessa parikymppinen.

1 kommentti:

Lord Selibacy kirjoitti...

Hankit sitten auton ja kortin.
Moni on neuvonut allekirjoittanutta hankkimaan auton jotta saisin naisia.

Sanoppa, kerran kun tunnet itsesi parikymppiseksi auton ratissa, onko auto parantanut flaksia?

Tietyn seksuaalisen alempitasoisuuden tason alapuolella ei auta edes se että auto olisi kallis italialainen "urheiluauto".