Kun en kerran voi enää pääsääntöisesti kulkea autolla töissä, täytyy hurjastelut keskittää viikonloppuihin. Varsinkin nyt, kun on kylmä, pelkään että akku tyhjenee. Lähdinkin tänään aamusella Jumboon etsimään jumppamattoa painonhallintaarisia pyrkimyksiäni edistääkseni. En kovin usein käy tuossa vantaalaisuuden ytimessä, ja joka kerta olen ajanut harhaan. Vihdintielle on helppo päästä, ja siitä edelleen Kehä III:lle, mutta oikean erkanemisliittymän valinta on aina ollut pettymys. Ei ole jäänyt yhteen kertaan, kun olen sihdannut väärään liittymään, ja ajautunut lentokentän risteykseksi ristimääni risteykseen, jonka ohitettuani olen käynyt jossain tekemässä aina U-käännöksen päästäkseni Jumboon johtavalle tielle.
Tälläkin kertaa alkumatka ei tuottanut ongelmia, kuten ei tietysti pitäisikään. Vihdintie oli tosin liukas - risteyksissä Hopeanuoli lähti sutimaan, minkä vuoksi viiletin koko menomatkan varsin varovaisesti. Kehätie taisi olla kuivempi, mutta sielläkin ajoin sen verran varovaisesti, että jossain kohdassa takanani tullut Skoda-kuski taisi näyttää minulle keskisormea. En ole ihan varma, mutta siltä se minusta näytti. Pian pariskunta ohittikin minut. Tällä kertaa valitsin erkanemisliittymän yhtä liittymää ennen kuin intuitioni olisi minulle sanonut ja kappas vaan, löysin itseni suoraan Jumbon parkkihalliin vievästä risteyksestä.
Se on kyllä sanottava, etten ole koskaan varsinaisesti pitänyt Jumbosta. Ehkä ongelma vain on, etten käy siellä kovin usein, mutta eksyn siellä helposti. Kauppoja ei ole aseteltu siististi jonkinlaisen keskusaukion ympärille lyhyeiden käytävien päähän, vaan käytävät ulottuvat pitkälle, ne kaartuvat ja ovat monessa kerroksessa. Saatoin silti löytää kaikki paikalliset urheiluliikkeet. Harmi vaan, ettei yhdessäkään niissä näkynyt jumppamattoja. Lähdin kaikista kyllä pois, ennen kuin kukaan myyjä tuli hätyyttämään. Matto löytyi Citymarketista.
Lähdin pois. Minun piti lukea tenttiin (johon pääsin lopulta palaamaan iltaseitsemältä, ja silloinkaan en jaksanut kovin kauaa keskittyä), joten ei ollut aikaa hengailla. Ajoin pois parkkihallista, ja seurasin Kehälle johtavaa viittaa. En tiedä, minne oikein ajauduin, mutta löysin itseni lopulta siitä lentokentän risteyksestä. Pahus.
Noin muuten on kehuttava ilmaa. En muista, koska olen viimeksi ollut ulkona auringonpaisteessa, mutta eiköhän liene jotain marraskuun alkua se, ehkä lokakuuta. Ulkoilutin pitkästä aikaa kameraakin, mutta mitään mainittavaa ei tarttunut kennoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti