Lakiasiat ovat olleet viime aikoina pinnalla. Astrid Thors on ymmärtääkseni melko epäsuosittu tällä hetkellä joissain piireissä. En ole hänen ehdottamaansa ulkomaalaislakiin (?) tutustunut, mutta olen joka tapauksessa jollain maltillisella, mutta jopa itselleni tarkemmin määrittelemättömällä kannalla. Vastustan vaihtoehtoja "rajat tiukasti kaikilta kiinni" ja "tuodaan kaikki ulkomailta tänne vaikka väkisin, vaikka sitten elätettäväksi". Luonnollisesti suosin työperäistä maahanmuuttoa, vaikken tiedä, mitä Suomella on tällä hetkellä ja lähivuosina tarjota.
Korkeimman oikeuden tuorein ennakkotapaus on henkilökohtaisesti kiinnostavampi. Kyseisessä tapauksessa B oli vääryydellä nyhtänyt elatusapua A:lta, ja A halusi B:n ulosottoteitse perimiä apuja takaisin. Ajattelin alunperin itkeä, kuinka nyt siunattiin huijaus, mutta elatusapulaissa itseasiassa näyttäisi lukevan, että
Kun isyyden kumoamista koskeva kanne on lainvoimaisella tuomiolla hyväksytty, isyyden tunnustaminen todettu mitättömäksi tai isyyden vahvistamista koskeva lainvoimainen tuomio purettu, voi tuomioistuin velvoittaa lapsen 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun edustajan palauttamaan suoritetut elatusavut tai osan niistä, jos lapsen edustaja elatusapua vahvistettaessa tai elatusapuja vastaanottaessaan on tiennyt, että mies ei ole lapsen isä, ja palauttamista on lapsen, lapsen edustajan sekä elatusapua suorittaneen miehen olosuhteet huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena.Näin ollen pystyn hyväksymään, että tällä kertaa kävi näin. Tässähän ei kai ollut kyse siitä, että A syytti B:tä huijauksesta, vaan halusi vain omansa takaisin. A:n pitäisi kai nostaa petossyyte erikseen, ja jos näin kävisi, olisi hän melko vahvoilla, eikö vain? Joka tapauksessa minua on monissa viimeisen vuoden aikana lukemissani lakiteksteissä häirinnyt se, että ne tuntuvat oikein tahallaan vilisevän epämääräisyyksiä. Ovatko ne joitain lakiväen oman työllisyystilanteensa varmistamiseksi viljelemiä koukkuja, vai halutaanko niillä säästää mahdollisuus poliittisiin ja tunteella tehtyihin päätöksiin?
2 kommenttia:
Minusta pitkäjänteinen opiskelu on varsin viisasta. Tosin vain siinä tapauksessa, että tähtää pysyvään oppimiseen, eikä vain tentistä läpi pääsemiseen. Enkä nyt tarkoita sisäistettävää tietomäärää, vaan laatua.
Siis "haukionkala"-menetelmällä opiskelu ei tuota tulosta, toisin sanoen saman materiaalin voi lukea läpi sataan kertaan muistamatta yhtään paremmin kuin ensimmäisen lukukerran jälkeen. Joten jotain muuta sen pitää olla, muutoin työkaverisi ovat oikeassa ja kaikki se aika, minkä nyt käytät opiskeluun on hukkaan heitettyä.
Sanoo hän, joka aivan liian usein lukee tentteihin juuri edellä kuvatulla menetelmällä ja turhautuu, kun todellista oppimista ei tapahdu... ;)
Itseäni tuommoisen lakitekstin opiskelu hirvittäisi. Koetin tuossa yksi päivä tavata tekijänoikeuslakia tietääkseni, mitä saa ja mitä ei saa käyttää hyväksi opetustilanteissa, mutta en juuri tullut hullua hurskaammaksi. En jaksanut keskittyä kapulakielen ymmärtämiseen.
Vaikka ymmärrän, miksi teksti on semmoista. Siinä pyritään yksiselitteisyyteen ja toisaalta siihen, että siinä olisi mahdollisimman vähän porsaanreikiä, mutta se olisi kuitenkin riittävällä tavalla sovellettavissa.
Ja juuri tämä on varmaan se, miksi lakiteksti vaikuttaa myös ympäripyöreältä ja miksi ennakkotapaukset ovat niin tärkeitä. Elämä on niin monimuotoista ja tilanteet keskenään joskus niin erilaisia, että on usein mahdotonta luoda aivan samoja toimintatapoja päällisin puolin samanlaisiin tilanteisiin. Niinpä lakitekstiin on jäätävä tulkinnanvaraa, jota meillä käyttävät etupäässä tuomarit, Jenkeissä valamiehistön suopealla avustuksella...
On se tökeröä, että ei osaa olla ytimekäs. :| Toivottavasti onnistuin olemaan edes ymmärrettävä!
Joka tapauksessa: tsemppiä opiskeluun, koita löytää sellainen tapa, että tulet sinuiksi sen tekstin kanssa, hienosti sanottuna, että pääset dialogiin sen kanssa. :)
Tämä kyseinen ammattitutkinto on nähdäkseni mitoitettu siten, että vaadittavat tiedot ovat niin laajat, ettei yksinkertaisesti ole mahdollista selvitä haukionkala-menetelmällä - paitsi ehkä tutkintoon kuuluvista yliopistokursseista. Kylläpä yliopistossa olikin helppoa! :D
Näiden lakitekstien tueksi on onneksi oheiskirjallisuutta, jossa kohtuullisen tiiviitä säännöksiä käydään varsin seikkaperäisesti läpi. Ongelma kuitenkin pysyy: hallittavat kokonaisuudet ovat laajoja ja niitä pitäisi, hemmetti, vielä yhdistelläkin.
"Siinä pyritään yksiselitteisyyteen ja toisaalta siihen, että siinä olisi mahdollisimman vähän porsaanreikiä, mutta se olisi kuitenkin riittävällä tavalla sovellettavissa."
Porsaanreiättömyys on kaiketikin havaittavissa oleva tavoite niissä teksteissä, mutta yksiselitteisyydestä en itse ole nähnyt jälkeäkään. Jos laissa sanotaan, että jotakin asiaa pitää olla kohtuullisissa määrin, niin sitten minun nähdäkseni tipahdetaan lopullisesti harmaalle alueelle, jossa on mahdollisesti vielä hyvin vaikea piirtää selkeää rajaa sille, mikä on kohtuullista ja mikä ei.
Lähetä kommentti