Miltei kyllästyttää aloittaa blogimerkintä lausumalla se itsestäänselvyys, että on taas jäänyt bloggaamatta. On jäänyt bloggaamatta, koska on ollut kiire, ja koska on ollut kiire, ei ole ollut juurikaan blogattavaa - kiire siis on ollut luonteeltaan sitä samaa arjenpyöritystä, joka yleensä jättää jonkin verran aikaa. Maanantaina kävin ostamassa itselleni puvun, tiistaina olin paitsi kirjoittajakurssilla, hammaslääkärissä, myös työnantajani edustajana työkyvyttömyysperustejaoksessa - pesti, jonka perin työkaverilta, joka on jo viikon ollut entinen. Keskiviikkona olin Helsingissä kuppilassa pelaamassa hauskaa (tosin ehkä hieman huolimattomasti suunniteltua, tai sitten säännöistä jäi jokin kohta tajuamatta) zombi-aiheista lautapeliä tuttavapariskunnan kanssa, torstaina ja perjantaina yritin kuumeisesti kirjoittaa runo(j)a sille kirjoituskurssille. Siinä se aika on mennyt.
Perjantaina katsoin lisäksi perin laadukkaan elokuvan: Väkivallan vihollinen 3, eli ulkomaankielellä Death Wish 3. Vaikka moni voisi olla toistakin mieltä, minusta ensimmäinen Väkivallan vihollinen oli varsin mainio tutkielma miten käy, kun tavallisen arkkitehdin perhe raiskataan ja tapetaan, ja arkkitehdin on sisäinen pakko kostaa. Charles Bronsoniin on kai jälkikäteen mahdoton suhtautua tietyssä mielessä vakavasti, mutta ensimmäisen elokuvan protagonisti ei tosiaan ollut mikään ihmemies, joka saattoi vain mennä ja ampua roistoja.
Death Wish 3 ei arvatenkaan ole mikään elokuvataiteen mestarinäyte. Kaikki realismi on kuopattu, hahmot ovat parhaimmillaankin ohuehkoja, väkivallan ja oman käden oikeuden kritiikistä on menty siihen, että poliisi palkkaa Bronsonin esittämän arkkitehti Kerseyn vähän valvomaan lakia, ja kun ilmeetön sankari kosauttaa taskuvarkaan järeällä käsiaseella katuun verimössöksi, naapuruston mummot ja lapset yhtyvät riemukkaaseen hurraa-huutoon. Pikemminkin DW3 on parodiaa genrestä, jonka yksi merkittävin teos on elokuvasarjan ensimmäinen osa. Pirun hulvaton se kyllä on, vaikka olisin odottanut vielä vähän hauskempaa.
3 kommenttia:
Onko tämä nyt se niistä osista, joissa huumejengin Freddy Krueger -tyyppiseltä ryhmysuonihirviöltä näyttävä valtias vapautuu leffan alussa, ja ratkaisevalla hetkellä Kersey ampuu hänet singolla seinästä läpi? :D
Kyllä, juuri se osa! Juuri tuo kliimaksi olikin elokuvan hykerryttävin kohta :D
http://www.youtube.com/watch?v=CyXQp-HzLaE
Mainittakoon muuten Star Trek -fanien iloksi, että elokuvassa esiintyy myös Marina Sirtis, ja taitaapa olla vielä yläosattomissa.Tosin jos ei henno nähdä hienon naisen ryhmysuonihirviön ja sen hengenheimolaisten kovakouraisessa kohtelussa, niin kannattaa varoa.
Lähetä kommentti