Juhannuskin on sitten ovella, ja ulkona on se perinteinen suomalainen juhannussää. Tosin oli tässä pari tuntia kai niin, ettei satanut vettä, ja voisihan sitä tulla kaatamallakin pienten tihkuvien kuurojen sijasta. Toisaalta, koska ilma nyt ei varsinaisesti houkuttele ulos, voisi samantien sataa lujempaakin. Antaa tulla vaan taivaan täydeltä! Kaikki muut ihmiset kai ovat mökeillä ja kotikonnuillaan kaukana pk-seudusta - vaikka yllätyin kyllä kaupassa käydessäni (ostin jo keskiviikkona juhannuksen ruoat, ja joka päivä olen joutunut käymään täydentämässä), miten paljon väkeä siellä oli. Ihan sai jonottaa kunnolla ja ottaa vastaan anteeksipyyntöjä, kun pariskunnat ja perheelliset kolhivat ostoskärryillään.
On hieman väsynyt olo. Valvoin eilen myöhään. Niin on alkanut käymään sen jälkeen, kun olen siirtynyt käyttämään välillä Windowsia (Linuxin mentyä taas rikki, tai siis ATI Radeon -ajurit eivät yhden päivityksen jälkeen ole enää toimineet kunnolla, ja nyt tämän käyttäminen on tuskallista) ja sallinut itselleni Messengerin käytön viikonloppuisin, ja sitten menee kaverin kanssa myöhään. Juuri se on syynä, miksi käytän nykyään harvemmin pikaviestimiä. Mukavaa ajanvietettä tietysti.
Väsymykseen kai vaikuttaa sekin, että olin taas myöhään töissä. Vielä kahdelta arvelin, että voisi lähteä ihan ajallaan eli kolmelta, mutta kuuteen asti meni, kun yritin järkevöittää seuraavan maanantain hommia, että ehtisin silloin tehdä kaiken kriittisen. Kesäkuun alussa, lomilta palattuani, ylityötunteja oli enää seitsemän jäljellä, eilisen jälkeen niitä on nyt kai sitten taas jotain 23. Ei tästäkään oikein pidemmällä tähtäimellä tule mitään, ellen opi rajoittamaan ja hyväksymään sitä, että vaikka tekisin miten paljon, tilanne ei ole koskaan hyvä, koska joko on liikaa työtä tai sitten on tehnyt kaiken tehovaihteella, ja kun tulee hetki ettei ole mitään, niin sitten tuntee syyllisyyttä siitä että tässä sitä vaan muina miehinä nostellaan palkkaa vaikka laakereilla vain levätään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti