Nyt on Puola, tai ainakin Krakova lähiympäristöineen nähty. Paljon jäi näkemättäkin, kuten työtovereiden suosittelemat suolakaivokset, mutta Oswiecimin ja sinne pykätyt Auschwitzin ja Birkenaun keskitys- ja tuhoamisleirit kylläkin kävin katsastamassa - tosin jälkimmäisestä ja pahamaineisemmasta ei hirveästi ollut jäljellä. Ehkä mielenkiintoisempaa olikin ylipäätään nähdä puolalaista maaseutua, pienia kyliä tien 780 varrella. Melkein jokaisessa kylässä oli enemmän tai vähemmän mahtava kirkko. Rappioromanttisten talojen pihoissa oli laihoja koiria, sekä kanoja. Lähellä Krakovaa näkyi myös vuorenrinteelle pykätty luostari.
En ole kuvia ladannut vielä kamerasta, epäilen kuitenkin ettei mitään erityisen hienoa tarttunut tälläkään kertaa. Sellaisen mielenkiintoisen huomion tein, että olin meidän matkaporukan (kyseessä oli seuramatka) nuorin. Itse asiassa luulen, että olin ainoa alle 50-vuotias. Lentokoneessa kyllä oli pari-kolme nuorempaa ihmistä, mutta ymmärsin etteivät he olleet osa porukkaa. Ainakaan heitä ei järjestetyillä kiertueilla näkynyt. Mukavia ihmisiä kyllä olivat omat seuralaiseni sen perusteella, mitä heidän kanssaan pääasiassa matkan loppupuolella juttelin.
Ollakseni sääkeskeinen, mainitsen että säät suosivat. Joka yö satoi julmetusti vettä, ja joka aamu kun heräsin aamiaiselle, satoi vettä - ja joka kerta, kun lähdin hotellilta ulos, vesisade taukosi koko päiväksi joko samantien, tai viimeistään puolen tunnin tepastelun jälkeen.
Ruoka oli hyvää. Oppaamme suosituksista huolimatta en koskenut keittoihin, vaan pitkälti lihalinjalla pysyi. Porsaanleikettä, ja yhdessä georgialaisravintolassa porsaanlihaa, jonka päälle oli sulatettu georgialaista juustoa. Pari kertaa kävin myös pizzalla, ja ilokseni oli todettava, että pizza oli pitkälti oululais-etnistä koulukuntaa, eli paksu, helposti käsiteltävä pohja, jonka päällä oli reilusti täytteitä. Tosin yhdessä paikassa kaikki makkarat oli selvästi vain läiskitty päälle, mikä antoi minulle vähän erikoisen vaikutelman (puhumattakaan huonosta olosta, söin selvästi liikaa). Toisessa paikassa tapojeni vastaisesti otin quattro formaggio -pizzan, jossa ei lihaa ollutkaan, vaan erilaisia juustoja.
Oluesta sen verran, että se oli ihan hyvää. Lagereita lähinnä join, ja pari pulloa ostin kotiinikin (Tyskietä ja Zywieciä). Muuta alkoholia en kitannut, mutta tuliaisina itselleni toin kolmisen pullollista erilaisia votkia, joista mainitsemisenarvoisin on Źubrówka- eli ns. biisoninruohovotka (pahoittelen aksenttimerkkien vääryyllisyyttä). Pullossa on sisällä yksi ruohonkorsi.
Entä muuta? Ei siinä sitten kai muuta. Harkitsen entistä vakavammin "I hate german tourists"-paidan painatusta - minkähänlaisen reaktion se nostattaisi seuraavalla matkallani sitten ensi vuonna? - eikä sekään ollut mukavaa, kun keskiviikkona paikka vilisi selvästi ala-asteikäisiä luokkaretkeläisiä. Wawelin katedraalin kellotornin portaikossa ja kryptassa oli muutenkin ahdasta, ja nyt siellä oli mahdoton edetä, kun se oli tukossa saksaa ja (ehkä) venäjää kiljuvien kakaroiden vuoksi, joita ei nähtävästi vähempää voinut kiinnostaa kirkon arkkitehtuuri.
Kirkoista vielä puheenollen, otin osaa myös katolilaiseen jumalanpalvelukseen. Oikeastaan siinä kävi niin, että olin menossa turisteilemaan yhteen vanhan kaupungin kirkkoon, ja samalla hetkellä kun astuin sisään, alkoi soitto, ja paikallisväestön edustajia (ja muutama turisti) seisoi hartaana penkkirivistössä. En kehdannut sitten esiintyä lihavana länsimaalaisena pyllerönä, joka siellä typeränä katselee kuin mikäkin turisti, vaan ajattelin sitten pusertaa itsestäni sen verran turistinuteliaisuutta ylevämpää tutkijanuteliaisuutta, ja mennä mukaan. En saanut kyllä sanaakaan selvää, enkä mennyt myöskään hakemaan ehtoollisleipää ja -viiniä. Mietin, missä menee kohteliaan uteliaisuuden ja tunkeilun raja. Sattumoisin näin seuraavana yönä unta, jossa kyseisen kirkon Jeesusta ja Jumalaa esittävät patsaat murskasivat satapäisen lauman turisteja jonkinlaisen linnan laskusillan alle. Taisin sittenkin olla häiriöksi.
Budjetoin matkaa varten 200 eurolla zlotyjä. Paluupäivän aamuna vielä yli puolet niistä oli jäljellä, enkä lentokentälläkään sitten saanut menemään kuin seitsemisenkymmentä zlotyä, eli alle kaksikymppiä, vaikka kaksi pulloa lisää viinaa ja karkkia ostin.
4 kommenttia:
Żubrówkassa on valitettavasti z:n päällä piste, ei tuota ´-merkkiä. Puola on siitä ikävä kieli, että siinä z:n päällä voi olla joko piste tai akuutti aksentti, puolaksi kropka tai kreska, mutta ei sitä Puolan etelänaapurien hattua, joka on lainattu meillekin.
Kirkkoihin saa kyllä mennä, ja papit ovat ystävällisiä sellaisille ulkomaalaisille turisteille, jotka vaikuttavat vilpittömän kiinnostuneilta paikan arkkitehtuurista. Tosin minun tapauksessani asiaan taisi vaikuttaa se, että osasin puolaa.
Juu, nimenomaan tuota Z:n pistettä pahoittelinkin, kun en sitä saanut näppäimistöltäni loihdittua.
En kyllä pahoja silmäyksiä saanut, vaikka se vieressäni istunut rouva vähän taisi ihmetellä - tunnisti kai turistiksi. Pappeja en juurikaan kyllä omilla kirkkokierroksillani nähnyt. Se hyvä puoli ainakin Krakovassa oli, että näppituntumani mukaan kirkkokäynneistä ei lähellekään aina rahastettu, kun taas muistelen Prahassa joka paikan olleen valjastettu turistien kukkaronpohjien tyhjäämiseen. Ainoastaan juutalaiskorttelien synagogissa oli rahastajat.
Ne suolakaivokset muuten ovat oikeasti hienoja, erityisesti kaivosmiesten tekemät veistokset.
Pitää ottaa asiaksi käydä niissäkin sitten joskus vielä vanhempana ja raihnaisempana. Joka ainoa Puolassa käynyt tuttava on sanonut suolakaivoksista samaa, eikä kukaan ole ilmoittanut olleensa pettynyt.
Lähetä kommentti