Ei tullut mekaanikkoa

Pidän mielelläni kiinni nörtti-imagostani, mutta on myönnettävä, etten erityisemmin nauti laitteiston mekaanisesta korjailusta. Nyt on kuitenkin ollut pakko, sillä tietokoneeni lopetti yhteistyön kaksi päivää sitten. Tarkoitan, että se lähtee kyllä edelleenkin käyntiin ja toimii jonkin aikaa, mutta sitten kopan sisältä alkaa kuulumaan sellaisia ääniä, jotka pakottavat minut sulkemaan koneen. Olen putsannut sen nyt kolme kertaa pölystä, joten siitä sen ei pitäisi olla kiinni - ja toisaalta, edellinen koneeni toimi vuosia huolimatta siitä, että siivousfrekvenssini oli jopa nykyistä matalampi.

Nyt tuo on pyörinyt tuossa noin 40 minuuttia. Heti, kun jätin sen pyörimään sivukansi irrotettuna. Tarkoitukseni oli diagnosoida, jääkö siellä tuuletin jumiin (sitä ääntä, josta ylempänä kirjoitin, osaan kuvailla vain sanoin "kuin jokin menisi jumiin"), vai mikä se on. Nyt ei näemmä sekään onnistu. En ole varma, toivonko jonkin menevän vielä vikaan. Ja jos se on tuuletin, joka jää jotenkin jumiin, niin en tiedä, mitä minä sille sitten teen. En viitsisi ihan suorinta tietä painella tietokonekauppaankaan ostamaan 11 kuukautta vanhalle rakkineelle seuraajaa. Voisin kyllä ensin kokeilla tietokoneetonta elämää, mutta tiedän sen johtavan vain siihen, että viettäisin vielä enemmän aikaa töissä (kuten aamulla) tai kirjastossa.

Joka tapauksessa tämä saa taas miettimään. Miehenähän minun tietenkin pitäisi tykätä käsityöstä mekaanisten laitteiden ja elektroniikan kanssa. Toisaalta pitäisi kai vain myöntää - ja ihan mukisematta myöntäisinkin, jos lisää todisteita vielä satelee - että minusta on tulossa vanha ja kärttyinen ukko, joka haluaa kaiken toimivan niin kuin pitääkin ilman vaivaa, ja ainoa tekemisen ilo tulee halkojen halkomisesta ja kodin ikiremontin kanssa puuhastelusta. Inhoaisin kyllä niitäkin tehtäviä, jos niitä joutuisin tekemään.