Kirjoitustauko on päässyt taas venähtämään aiottua pidemmäksi. Pahoittelen. Aikaa on vain ollut melkoisen niukalti, ja aina kun olen selvinnyt kotiin asti, on olo ollut niin väsynyt, etten tosiaankaan jaksa ryhtyä miettimään, jos keksisi jotain näsäviisasta sanottavaa. Toisekseen nyt on mennyt tietokone niin huonoon kuntoon, etten oikein pysty kotoa tekemään mitään, vaan piti nytkin tulla oikein töihin lauantaina tyydyttämään Internet-tarpeeni.
Tulin tosin tässä ajatelleeksi, että näin perheettömälle ihmiselle lauantai ei oikeastaan olisi ollenkaan hullumpi työpäivä. Puhelin ei soi, eikä sähköpostiin pyrytä kiireellisiä pyyntöjä kuten aina perjantaisin iltapäivällä puoli kolmelta. Ainoa huono puoli on se, ettei tästä kerry työtunteja. En edes kehdannut leimata itseäni sisään, ja vaikka olisinkin, olen kuitenkin jo aikapäiviä ylittänyt ylityösaldokaton, ja pitäisi purkaa sitä kovalla tohinalla.
Mutta ei tänne töitä tultu tekemään. Internet on tärkeämpi, kuten myös ammattitutkintoon johtavien kurssien tiimoilta opiskelu. Olen ikäväkseni huomannut, miten nopeasti rutiini matemaattisten asioiden opiskeluun ja käsittelyyn katoaakin. Tai ehkä ei pitäisi puhua rutiinista, vaan tahdosta. Asiat on kyllä selvitettävissä, mutta kun sitä haluaisi löytää oikotien, ettei tarvitsisi kerrata asioita joistain satunnaismuuttujista ja Poisson-jakaumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti